Tutkijatohtori Kirsi Kanerva Helsingin yliopistosta pääsee pian sukeltamaan suomalaisten painajaisuniin aina 1400-luvulta nykypäivään, kun tutkijaryhmä tutkii ensimmäistä kertaa suomalaisten painajaisia näin laajasti.
– Historiantutkimuksen näkökulmasta olemme kiinnostuneita siitä, millaisia teemoja tai kuvastoja suomalaisissa painajaisissa on nyt ja ennen, Kanerva kertoo.
Uniteorioiden mukaan unet ja painajaiset ovat yhteydessä meidän arkitodellisuuteen, kuten siihen, mitä koemme, aistimme ja havainnoimme valveilla. Ne ovat siis muun toimintamme tavoin osa kulttuuriperintöämme. Siksi niitä on Kanervan mukaan tärkeää tutkia.
– On todennäköistä, että unikuvastot ja teemat ovat vaihdelleet eri aikoina, koska ihmisten elinympäristö, ajatusmaailma ja maailmankuva ovat olleet erilaisia, hän sanoo.
Painajaiset ovat tutkimuskohteena haastava, sillä niitä ei pystytä tyhjentävästi tarkastelemaan luonnontieteellisin menetelmin, kuten ei ihmismieltä ylipäätään.
– Unia kirjaimellisesti nähdään, ja lisäksi niissä voidaan kuulla vaikkapa musiikkia tai tuntea fyysisiä tuntemuksia. Tähän unikokemukseen ei kuitenkaan suoraan päästä tutkimuksessa käsiksi. Uni kerrotaan esimerkiksi sanoin tai kuvin, jolloin se ei enää ole jäljenne autenttisesta unesta, vaan siitä on muodostunut unikertomus.
Ihminen saattaa nähdä painajaista siitä, että myöhästyy ensimmäisenä työpäivänään tai siitä, että palaa helvetin liekeissä. Jälkimmäinen on todennäköisesti ollut menneisyyden ihmiselle pahin painajainen, kun taas maallistunutta nykyajan ihmistä se ei välttämättä hetkauta.
Molemmat kuitenkin määritellään painajaiseksi, jos unen näkijä kokee sen erittäin epämiellyttäväksi tai jopa herää voimakkaan ahdistavaan tunteeseen.
– Painajaiset ovat mielenkiintoinen tutkimusaihe myös siksi, että painajainen ei ole ollut sama asia menneisyyden ihmisille kuin meille nykyään, Kanerva toteaa.
Vielä 1800-luvun kansanperinteessä painajainen-termillä on voitu viitata olentoon, joka asettuu nukkuvan ihmisen rinnan päälle ja aiheuttaa painon tunteen tai hengenahdistusta.
Nykyihmisen unista saadaan varmasti runsaasti aineistoa, ja kuka tahansa voi lähettää painajaiskertomuksiaan tutkimuksen käyttöön huhtikuun puoleen väliin mennessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruun kautta. Menneisyyden ihmisten painajaiskertomuksia tutkijoiden täytyy kaivella sieltä täältä.
– Esimerkiksi noitaoikeudenkäyntien asiakirjoista on löytynyt unia, jotka on todennäköisesti kirjattu ylös, koska niillä on nähty olevan todistusarvoa. Lisäksi unia saattaa löytää muista aikalaislähteistä, kuten sanomalehdistä ja kirjeistä, Kanerva kertoo.
Tutkijaryhmä aikoo huomioida myös fiktiivisen kirjallisuuden painajaiskuvaukset, koska aikalaiset ovat todennäköisesti halunneet kuvata niissäkin uskottavalta kuulostavia painajaisia. Lisäksi historioitsijat kaivelevat kansanperinteen arkistoja, joista pahoja unia löytyy.
2
