Tutkija Kati Kivisaari, 33, väitteli aiheesta, joka vei hänet useita kertoja Tšernobyliin – kenttätyöt ydinvoimala-alueella tarkoittivat välillä tekeytymistä paikalliseksi

Jyväskyläläinen tutkija Kati Kivisaari on käynyt neljä kertaa Tšernobylissä. Seuraavaksi hän haluaisi perehtyä kotimaiseen ympäristötutkimukseen. Timo Mustalampi

Eija Marja-aho

Vastikään väitelleestä filosofian tohtorista Kati Kivisaaresta kertovaa juttua ei voi aloittaa ilman, että mainitsee kaksi päivämäärää: 26.4.1986 ja 11.3.2011.

Ensimmäisenä tapahtui Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, ja se on Kivisaaren syntymäpäivä. Toinen on Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden päivä, jolloin Kivisaari oli opiskelijavaihdossa Kiotossa.

Ei siis ole isokaan ihme, että biologian opiskelija Kivisaari kiinnostui säteilyonnettomuuksien vaikutuksista luontoon.

– Tšernobyl oli läsnä aina syntymäpäivinäni. Minulle toivotettiin usein hyvää Tšernobylin vuosipäivää, Kivisaari muistelee.

Kivisaari teki ekologian ja evoluutiobiologian alan väitöskirjansa Jyväskylän yliopistossa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vaikutuksista alueella elävien metsämyyrien lisääntymiskykyyn.

– Jos kaksi isoa ydinvoimalaonnettomuutta tapahtuu minun elinaikanani ja näillä päivämäärillä, ajattelin, että okei, lähdetään sitten tutkimaan, kun tilaisuus tarjoutui, Kivisaari sanoo.

Kivisaari selvitti Kuva: Kati Kivisaaren kotialbumi Kati Kivisaaren kotialbumi

Kivisaari, 33, opiskeli yliopistossa aluksi ympäristötiedettä ja -teknologiaa. Maisterivaiheessa hänen pääaineenaan oli ympäristövaikutusten arviointi. Kun gradun aiheen miettiminen tuli ajankohtaiseksi, hän sai yllättävän tarjouksen.

– Yliopistonlehtori Tapio Mappes oli tutkinut metsämyyriä Tšernobylissä, ja hänen tarkoituksenaan oli tuoda kolmekymmentä elävää metsämyyrää Suomeen. Se ei onnistunut, vaan eläimet piti tappaa Ukrainan rajalla. Ruumiit tuotiin Jyväskylään pakastimeen, ja niitä Mappes tarjosi minulle tutkittaviksi.

Mappes tutki ionisoivan säteilyn vaikutusta metsämyyrien lisääntymiseen, ja aiheessa riitti ammennettavaa. Kivisaari liittyi Mappeksen tutkimusryhmään ja alkoi tehdä aiheesta myöhemmin myös väitöskirjaa.

Tutkimusaihe kiinnosti Kivisaarta myös siksi, että luonnonvaraisilla nisäkkäillä on tehty vain vähän käytännön kokeita Tšernobyliä ja Fukushimaa koskevissa tutkimuksissa.

Tšernobylin alueelle pääsi vain kulkuluvalla. Kuva: Kati Kivisaaren kotialbumi Kati Kivisaaren kotialbumi

Ensimmäisen matkansa Kivisaari teki Tšernobyliin maisterivaiheensa lopulla kesällä 2014. Väitöskirjan ja Mappeksen tutkimusryhmän kenttätyöt veivät hänen sinne vielä kolmesti: kesällä 2015 ja kaksi erillistä kertaa kesällä 2016.

Matkat Jyväskylästä Tšernobyliin taitettiin autolla. Menomatka kesti kolme vuorokautta mutta paluumatka vain vuorokauden.

– Meillä oli myyriä pakastinlaatikossa autossa. Pakastimeen ei voinut kuitenkaan täysin luottaa, joten ajoimme mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin.

– Kun meitä oli autossa kaksi, se tarkoitti vuorotellen kolmen tunnin ajoa ja kolmen tunnin unta.

Säteilyalueilla matkailu ei jäänyt tähän. Kivisaari kävi syksyllä 2015 myös Fukushimassa toisen tutkimusprojektin vuoksi.

– Pääsin mukaan, sillä puhun sujuvaa japania ja osaan tehdä hiirelle täydellisen ruumiinavauksen.

Vuoden 1986 onnettomuus tapahtui yhdessä Tšernobylin neljästä reaktorista.

Ydinvoimalan alue on suljettu 30 kilometrin säteellä. Sinne pääsee vain valvontapisteiden kautta kulkuluvalla ja silloinkin vain lyhyeksi ajaksi. Mukana on oltava aina paikallinen opas.

– Alueella saa olla säteilyturvasyistä vain kaksi viikkoa kerrallaan. Sääntö ei päde paikallisiin. Kesällä 2016 olin yhteen putkeen kuukauden, ja se tarkoitti, että teeskentelin olevani paikallinen, Kivisaari kertoo.

Kivisaari kuului tutkimusryhmään, jota johti amerikkalainen professori Timothy Mousseau South Carolinan yliopistosta. Käytännön matkajärjestelyistä huolehti puolestaan professori Gennadi Milinevsky Kiovan yliopistosta.

Laboratoriotilat sijaitsivat vanhassa talossa. Kuva: Kati Kivisaaren kotialbumi Kati Kivisaaren kotialbumi

Kivisaari teki töitä pääosin Tšernobylin kaupungissa eli vajaan 20 kilometrin päässä ydinvoimalasta. Mousseau oli järjestänyt laboratoriotilat vanhaan taloon, jossa työskenteli tutkijoita myös muista maista.

Työpäivät olivat pitkiä, yleensä 12-tuntisia. Niitä saattoi seurata levoton yö, sillä tutkijoiden majoituspaikkana oli kaupungin ainoa hotelli, jossa myös turistit yöpyivät.

– Tavoitteena oli kerätä kentältä mahdollisimman paljon näytteitä ja katsoa sitten Suomessa, mitä saatiin, Kivisaari sanoo.

Metsämyyrät pyydettiin loukuilla elävinä. Loukut vietiin Tšernobylin metsiin, joista osa oli säteilyn saastuttamia, osa puhtaita.

– Pahiten saastuneissa metsissä oli tiukka aikaraja: siellä sai olla vain kymmeniä minuutteja kerrallaan. Loukut vietiin nopeasti paikoilleen, ja pienetkin välimatkat kuljettiin autolla.

Pahiten saastuneilla alueilla tutkijoilla oli suojanaan vain valkoiset paperihaalarit.

– Tšernobylin alueen säteily kykenee läpäisemään ihon, joten mistään vaatteista ei ole suojaa. Haalarit estivät kuitenkin radioaktiivista pölyä tarttumasta puhtaisiin vaatteisiin.

Tutkimusavustaja Sofia Sanzhez (vas.) ja Kati Kivisaari suojahaalareissaan. Kuva: Kati Kivisaaren kotialbumi Kati Kivisaaren kotialbumi

Mukana matkassa oli aina henkilökohtainen säteilymittari. Sen lukemat kerrottiin vasta jälkeenpäin. Kivisaaren yhden matkan aikana saama säteilyannos vastasi noin yhtä käsivarren röntgenkuvaa.

Tutkijoille riitti materiaalia, sillä Tšernobylin metsissä elää runsaasti metsämyyriä. Määrissä on kuitenkin isoja eroja.

– Pahiten saastuneilta paikoilta saatiin napattua vain noin yksi myyrä per pyyntiyö, kun taas puhtaimmilta alueilta saattoi löytyi jopa kymmenen yössä, Kivisaari kertoo.

Suojavyöhykkeeltä tavataan paljon muitakin eläimiä ja jopa lajeja, jotka ovat runsastuneet, sillä metsästäjiä ei ole. Metsissä elää muun muassa villieläimiä, kuten villisikoja, -koiria ja -kissoja, kettuja ja erityisesti susia.

Suojavyöhykkeellä elää monenlaisia eläimiä, kuten harvinaisia przewalskinhevosia eli mongolianvillihevosia. Kuva: Kati Kivisaaren kotialbumi Kati Kivisaaren kotialbumi

Yksi erikoisuus ovat mongolianvillihevoset, joita vapautettiin suojavyöhykkeelle 1990-luvun lopulla.

Ainakin yksi Jyväskylän yliopiston tutkimusprojekti jatkuu Tšernobylissä edelleen. Kivisaaren mukaan aiheita löytyisi vielä paljon. Hänelle itselleen ”ydinvoimalat alkavat kuitenkin olla taputeltu”.

Kivisaari työskentelee tällä hetkellä projektitutkijana Jyväskylän yliopistossa.

– Haaveenani on palata maisterivaiheen pääaineeseeni eli ympäristövaikutusten arviointiin. Olisi mielenkiintoista perehtyä yliopistovuosien jälkeen kotimaiseen ympäristötutkimukseen esimerkiksi Luonnonvarakeskuksessa.

Hän

Syntynyt 26.4.1986 Joutsassa, jossa käynyt peruskoulun ja lukion.

Valmistunut filosofian tohtoriksi joulukuussa 2019 pääaineenaan ekologia ja evoluutiobiologia.

Työskentelee projektitutkijana Jyväskylän yliopistossa.

Harrastaa pianonsoittoa, aikuisbalettia ja ulkoilua koiran kanssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut