"Ei kiitos minikodeille" – professori arvostelee koppiasuntoja ja antaa tärkeän muistutuksen: "Kehnosti rakennetut asuinalueet ovat käytännössä ikuisia"

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ei pidä 15-neliöisten yksiöiden yleistymistä Helsingissä tavoiteltavana. Kaupungin järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori puolestaan tuntee kaupunginosien väestötilastot. Arkistokuva. Mika M. Niskanen

Jari Pietiläinen

Helsingissä joka kolmannessa kaupunginosassa asumisväljyys on viimeisen kolmen vuoden kuluessa vähentynyt (HU 5.2.).

Eräillä alueilla – Santahaminassa, Kyläsaaressa ja Viikin tiedepuistossa – kullakin asukkaalla on olemassa asuinpinta-alaa keskimäärin jopa vain hieman yli 26 neliötä.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, 53, arvostelee kooltaan huippupienten kotien rakentamista. Kun esimerkiksi Iso-Britanniassa asuntojen minimiraja on 45 neliötä, Suomessa on rakennettu jopa 15-neliöisiä koteja.

– Asuntokantamme on jo lähtökohtaisesti poikkeuksellisen pientä. Millään poikkeusluvalla Suomessa ei pitäisi sallia alle 20-neliöisten asuntojen rakentamista, Vaattovaara korostaa.

Vaikka Vaattovaara arvostelee minikoteja, Helsingin kaupungin asuntopolitiikka saa häneltä kuitenkin suitsutusta.

– Jos verrataan kaikkia pääkaupunkiseudun kuntia toisiinsa, Helsinki on kyllä 2000-luvulla kirinyt asuntopolitiikan ehdottomaksi voittajaksi.

– Vaikka tietyt kaupunginosat ovat tässä suhteessa lähteneet liikkeelle takamatkalta, niilläkin alueilla on pystytty pitämään kiinni rajoituksista ja monipuolisuuden pyrkimyksistä. Helsingissä asuntojen kokoa on kaiken kaikkiaan säännelty varsin hyvin, Vaattovaara kiittelee.

Hänenmukaansa on tärkeää, että poliittisella ohjauksella on selkeä rooli myös asuntopolitiikassa. Minimi on poliittinen kysymys.

– Jos tämä politiikka jäisi sijoittajien huoleksi, se merkitsee sitä, että uusiin rakennuskohteisiin syntyy vain pieniä asuntoja. Silloin asumisviihtyvyys ja vuosikymmenien kestävyys jäävät kyllä toisarvoisiksi, Vaattovaara arvioi.

EsimerkiksiVantaan Kivistössä havahduttiin siihen, että asuntorakenne oli muodostumassa liian yksiöpainotteiseksi.

Kaikista helsinkiläisistä talouksista jo joka toisessa asuu vain yksi henkilö.

Toisinaan on väläytelty sitä uhkakuvaa, että esimerkiksi 40-neliöiseen kaksioon ahtautuisi pariskunta, koska isompaankaan kotiin ei varaa ole.

– Asia ei ole näin suoraviivainen, sillä yksinasuvilla voi olla käytössään esimerkiksi pieni yksiö, mutta yhtä hyvin vaikkapa tilava kolmio.

– En usko, että tästä ilmiöstä tulee Helsingissä ongelmaa, Vaattovaara pohtii.

Toivomisen varaa sen sijaan on suomalaisten kaupunkien laadullisten tavoitteiden ja ihmisen mittakaavan suhteen.

– Muissa maissa on meneillään myös pikkukaupunkien renessanssi. Pienemmissä kaupungeissa on uusia asuinalueita rakennettaessa huolehdittu esimerkiksi niiden käveltävyydestä ja siitä, että ne ovat ihmismittakaavaisia, Vaattovaara huomauttaa.

– Suomessa puolestaan on uusia alueita markkinoitu sillä, että niillä on toimiva 5G-verkko, kiertotalous ja runsaasti pyöräteitä. Mutta eiväthän nämä ole asuinalueiden ominaisuuksia, vaan teknologisia ratkaisuja.

Asuntorakentamisen virheitä ei saisi sattua, sillä Vaattovaaran mukaan ne ovat vaikeasti oiottavissa.

– Tunnen surua siitä, että asuntopolitiikan ylilyöntejä ei niin vain korjata. Kehnosti rakennetut asuinalueet ovat käytännössä ikuisia.

– Jos esimerkiksi Flora-paketin kannesta tulee vääränlainen, sen voi helposti uusia, mutta sama ei toimi kaupunkisuunnittelun suhteen, Vaattovaara korostaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt