Kun Ulla-Maija Sornikivi, 71, kahdeksan vuotta sitten muutti Kulosaareen, hän huomasi heti viihtyvänsä hyvin.
– Aiemmassa asunnossani ei ollut erillistä makuuhuonetta, mutta tässä onneksi on. Se kyllä lisää viihtyvyyttä kummasti, Sornikivi pohtii.
Nyt Sornikivi asuu kodissa, jonka pinta-ala on tismalleen samankokoinen kuin Kulosaaren asunnot keskimäärin: 42 neliömetriä.
– Aluksi tämä tuntui aika ahtaalta, mutta kyllä minä olen tähän tottunut.
Kulosaari on yksi niistä kaupunginosista, joissa asumisväljyys on pienentynyt merkittävästi.
Kun vielä vuonna 2015 kutakin kulosaarelaista kohti oli käytössä keskimäärin 43,7 asuinneliötä, oli pinta-ala vuoteen 2018 mennessä supistunut peräti puolellatoista neliöllä.
– Kulosaaren kohdalla on todennäköisesti kyse väestörakenteen muutoksesta. Se merkitsee sitä, että yksin, väljästi asuvia ikäihmisiä on kuollut runsaasti ja heidän tilalleen on muuttanut lapsiperheitä. Tämä ilman muuta vähentää asumisväljyyttä, kertoo Helsingin kaupungin kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikön järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori
Vuoren mukaan myös uusien asuinalueiden rakentaminen on kutistanut Helsingissä keskimääräistä asumisväljyyttä.
– Uusien asuntojen keskikoko on pääkaupungissa nyt jo alle 50 neliötä eli kahdenkin ihmisen asuminen tällaisessa asunnossa laskee tietenkin asumisväljyyttä, Vuori kertoo.
Hyvä esimerkki tästä on Kruunuvuorenrannan runsas rakentaminen.
– Aiemmin alueella oli suhteellisen vähän asuntoja, esimerkiksi Kaitalahdessa oli oikeastaan vain suuria omakotitaloja, Vuori kertoo.
– Nyt alue on muuttunut asuntorakentamisen myötä kokonaan toisenlaiseksi.
Joka toinen talous on Helsingissä nykyisin yhden hengen talous, ja keskimäärin joka kolmas helsinkiläinen asuu yksin.
– Nykyisin rakennetaan yhä pienempiä asuntoja, mutta päättäjät eivät kuitenkaan ymmärrä riittävästi yksinelävien tarpeita, kertoo Yksinasuvat ry:n puheenjohtaja Raija Eeva
– Vaikka yksinasuvalla olisi käytössään vain vaikkapa 17 neliön koti, hän ei virallisesti asu ahtaasti. Tällöin huomioidaan vain huoneluku, ei huoneen kokoa.
Yksinasuvia kaupunkilaisia velvoitetaan Eevan mukaan korkean vuokratason vuoksi muuttamaan yhä pienempiin asuntoihin.
– Alle 20 neliön asunto on nuorille usein tilapäinen ratkaisu, mutta jos keski-ikäinen joutuu muuttamaan tällaiseen asuntoon, se on kyllä aika epäinhimillistä, Eeva muistuttaa.
– Liian ahtaalla asumisella on vaikutusta myös mielenterveyteen. Usein suuret asunnot on rakennettu yläkerroksiin ja pienet taas katutasoon. Ei sellainen ainakaan asumisviihtyvyyttä lisää.
Raija Eevan mukaan rakennuttajien tulisi kiinnittää nykyistä paremmin huomiota myös siihen, mitä asuntojen ikkunasta näkyy.
– En ymmärrä sellaista rakentamista, jossa asunnon ainoista ikkunoista näkyvät toisen, viereen rakennetun talon ikkunat.
Vanhoissa lähiöissä huolehdittiin aina siitä, että tällaista sijoittelua ei päässyt syntymään.
– Harmillisen usein suomalainen asuntopolitiikka on juuri perhepolitiikkaa. Tällöin yksinasuvat jäävät valitettavasti sivuraiteelle.