Lämmin talvi pidensi melontakauden ehkä jopa ympärivuotiseksi – ”Hauskimmillaan laji on vasta kun tulevat jäät”

Helsingin Melojien Matti Palovaara tekee lähtöä. Sakari Nupponen

Sakari Nupponen

Aurinko on noussut. Helsingin Melojien Matti Palovaara, Jari Valtonen ja Ville Teittinen pukeutuvat ja tarkastavat varusteitaan. Laituria lähestyy ja joukkoon liittyy vielä neljäs meloja naapuriseurasta Helsingin Merimelojista.

Lämpötila on asteen plussan puolella ja herrat aikovat lähteä merelle.

Ehei. Älkää luulko, että melontakausi loppuisi, vaikka jäitä tulisikin.

– Aina on jossain jään reuna. Silloin vasta on hauskaa. Kajakkia voi vetää jäällä, kunhan laittaa nastat kenkiin, Palovaara muistuttaa.

Kun vuorostaan tulee jäiden lähdön aika ja avovesi, on melonta Palovaaran mielestä aluksi jotenkin tylsää.

Hän on harrastanut lajia omien sanojensa mukaan ”vasta seitsemisen vuotta”. Toiset ovat kuntomelojia, toiset melovat rennommin retkeilläkseen. Hän sanoo kuuluvansa jälkimmäiseen joukkoon.

Lähtöpäivän aamuna tuulta Harmajalla oli 12 metriä sekunnissa.

– Kyllä siinä pärjäisi, mutta ei sinne mennä.

Ville Teittinen näyttää, millainen kännykkä toimii hyytävissä oloissa. Kuva: Sakari Nupponen Sakari Nupponen

Melontareissu suuntautui nyt Espoon puolelle Varsasaareen. Matkan sieltä takaisin Taivallahteen arvioitiin kestävän viitisen tuntia. Normaali matkanopeus on 5–6 kilometriä tunnissa.

Reitin varrella suunnitelmaa kuitenkin muutettiin ja mentiin evästauolle Tvijälpin saareen. Takaisin tultiin mukavassa myötätuulessa Koivusaaren metroaseman vierestä. Matkaa kertyi 16 kilometriä.

Ennen lähtöä kajakkiin pakataan aina turva- ja ensiapuvälineet, kuivat vaatteet ja muonaa.

Lämpöpuku pitää veden ja kylmän loitolla. Termospullollinen kuumaa vettä tarvitaan juotavaksi ja avuksi, jos varusteet, kuten vaikka vetoketjut, jäätyvät kiinni.

Kännykkä on suljettava muovipussiin. Hipaisunäytöllä ei tee näissä keleissä mitään.

Pitää olla vanhat kunnon näppäimet.

Parhaat reitit Taivallahdesta vievät kohti Espoota. Palovaaran suosikkeja ovat Käärmeluodot ja Käärmesaari sekä Iso Vasikkasaari.

– Espoon edustalla on paljon hyvin hoidettuja saariretkikohteita. Suvisaariston tasalle pääsee hyvin kesäisillä päiväretkillä.

Melojista moni harrastaa sekä melontaa että retkiluistelua. Jos tulee hyvä luistelusää, mennään Palosaaren mukaan ensi sijassa luistelemaan.

Joskus otetaan luistimet mukaan kajakkiin ja käydään bongaamassa pikkusaarien jäätyneitä lampareita luistellen.

Lähtöpaikka ja melojien kotisatama, vanha soutu- ja melontastadion, oli Helsingin 1952 olympialaisten näyttämö. Siitä muistuttaa pieni laatta katsomon sisäänkäynnin pielessä. Taivallahdella käydyissä kisoissa Suomi voitti melonnassa neljä kultaa.

Aiheeseen liittyvää

  1. SUP-laudalla 1 300 kilometriä –  Helsinkiläisnuorukainen meloo Suomen rannikon päästä päähän 18.5.2017 9:52
  2. 20-vuotiaat kaksoset Onni ja Ilmari toivat kesäbisneksen keskelle Vuosaaren talvea – "Vastuuta ja duunia on paljon, mutta kyllä yrittäminen on meidän juttu" 4.1.2020 19:20
  3. Ympäristökeskus tutki biomuovien hajoamista Itämeressä – osa ei hajonnut juuri lainkaan edes vuodessa 20.12.2019 21:30
  4. Vanhasta harrastuksesta tulikin 2020-luvun trendi – Kari, 52: "Näiden keräily on tavattoman rauhoittavaa" 26.1.2020 12:10
  5. Kuvat: Kamppailu merellä – Kajakkimelojat asettuivat luksusristeilijän eteen Helsingissä 25.9.2019 17:37

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut