20 vuotta sitten Tšekistä Suomeen tullut Roman Bednarik on professori ja startup-yrittäjä – "Jos tutkimuksella ei ole suoraa konkreettista käyttöä, se ei tarkoita, että se olisi turhaa"

Pitihän se arvata. Kun toimittaja kuuntelee, mitä tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Roman Bednarik kertoo katseentunnistuksesta, niin samanaikaisesti professori tarkkailee toimittajan katsetta.

– Välillä katsot minua silmiin ja välillä aina vilkaiset omaa tekstiäsi. Se kertoo, mihin käytät aikaa ja mikä on sinulle tärkeää, Bednarik havainnollistaa yhtäkkiä kesken haastattelun.

Tekee mieli protestoida: totta kai haastateltava on tärkein. Mutta totta on, että silloin tällöin pitää vilkaista lehtiöönkin, koska täysin sokkona tehtyjen muistiinpanojen selvittely jälkeenpäin antaa tilaa vähän liian lennokkaille tulkinnoille.

Täytyy siis myöntää, että professori puhuu asiaa. Katse kertoo meneillään olevista ajatusprosesseista enemmän kuin ihminen itse edes tietoisesti hahmottaa.

Silmänliikkeiden entistä parempi tunnistaminen on Roman Bednarikin ja hänen vuorovaikutteisen teknologian tutkimusryhmänsä keskeinen tavoite. Se auttaa sekä ymmärtämään ihmisen ajattelua että kehittämään monenlaisia käytännön sovelluksia.

Apuna tutkimuksessa ovat esimerkiksi älysilmälasit, joissa on kamerat sekä eteenpäin että käyttäjän silmiin päin. Niillä pystyy nauhoittamaan pienimmätkin silmänliikkeet ja yhdistämään ne katseen kohteisiin.

Tekniikka on kehittynyt huimasti siitä, kun ensimmäinen katseentunnistuslaitteisto hankittiin silloisen Joensuun yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle 2000-luvun alkuvuosina. Juuri jatko-opintonsa aloittaneen Bednarikin tieteellistä uraa ajatellen hetki oli otollinen: oma kiinnostus yhdistyi ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin.

– Ei näitä laitteistoja ihan pysty kotiin ostamaan. Esimerkiksi älysilmälasit maksavat noin 20 000 euroa, Bednarik naurahtaa.

Poikkitieteellisyys on tutkimusryhmän kantava voima. Kun uudenlaista laitteistoa ryhdytään kehittämään, niin Bednarikin sanoin siinä kehitellään raudasta dataan asti koko kerrostalo. Tarvetta on muun muassa elektroniikan, optiikan ja kuvankäsittelyn ammattilaisista, ja kuvien tulkintavaiheessa tarvitaan ymmärrystä ihmismielen toiminnasta.

Tutkijoita ryhmässä on esimerkiksi Espanjasta, Koreasta ja Iranista. Kansainvälisyyden merkitystä Bednarik korostaa myös omille opiskelijoilleen, joita hän kehottaa aktiivisesti verkostoitumaan ulkomaanjaksojen kautta.

– Tiede on nykyään niin kansainvälistä, että jos haluaa jäädä akateemiselle uralle, pitää olla valmis myös luopumaan omista kotinurkistaan ja ottamaan vastaan uusia haasteita.

Itsekin hän on aikoinaan viettänyt vuoden vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa puolison ja pienten lasten kanssa. Saati että parikymmentä vuotta sitten Tšekistä kansainvälisen maisteriohjelman kautta ensimmäistä kertaa Suomeen saapunut mies puhuu nyt Joensuusta kotinaan ja antaa haastattelun sujuvalla suomen kielellä.

Tällä hetkellä hän on kuitenkin tyytyväinen, että on pystynyt perustamaan tutkimusryhmän omaan kotikaupunkiinsa.

– Perhe on auttanut Suomeen kotiutumista, hän myöntää.

Käytännön sovelluksia silmänliiketutkimuksella on monilla aloilla, jotka maallikolle eivät tulisi mieleenkään. Esimerkiksi kokeneen radiologin katseen havainnointi hänen tulkitessaan röntgenkuvia voi auttaa erikoistuvia lääkäreitä kehittämään omaa osaamistaan.

– Samoin eri valmistajien metsäkoneet ovat nykyisin niin hyviä, että suurin ero syntyy kuljettajan osaamisesta. Kun saadaan selville, miten kokeneet kuljettajat toimivat, tuottavuus kasvaa merkittävästi, Bednarik kuvailee.

Yhä tärkeämpää on myös katseohjattavien laitteiden kehittäminen. Jos vaikkapa kädet eivät toimi mutta silmien lihakset liikkuvat, voi katseella antaa käskyjä tietokoneelle – samankaltaista teknologiaa käytti apunaan muun muassa ALS-tautia sairastanut tutkija Stephen Hawking.

Bednarikin tutkimusryhmän tärkein yhteistyökumppani on tällä hetkellä Kuopion yliopistollinen sairaala, jonka neurokirurgien kanssa ryhmä kehittää ensimmäisenä maailmassa katseenseurantateknologiaa leikkaussalimikroskooppeihin. Eivätkä käyttötarkoitukset lopu siihenkään.

– Esimerkiksi auto voisi havaita, ettei kuljettaja katso sinne minne yleensä, ja päätellä hänen olevan liian väsynyt ajamaan. Tai tietokone voisi tunnistaa, että käyttäjä onkin väärä henkilö.

– Monia laitteita voitaisiin katseentunnistuksella kehittää älykkäämmiksi.

Roman Bednarik kokee, että hänen tutkimusryhmänsä on onnistunut keskimääräistä paremmin tutkimuksen kaupallistamisessa.

– Yhteistyötä pitää aktiivisesti ylläpitää. Ei vain akateemisten partnerien kanssa vaan myös rahoittajien ja muiden yhteistyökumppanien, hän toteaa.

Yksi parhaista käytännön esimerkeistä on yhteisten akateemisten projektien pohjalta perustettu Kuopion yliopistollisen sairaalan mikrokirurgiakeskus, jossa Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytiede on vahvasti osallisena. Siellä lääkärit voivat harjoitella omia ammatillisia taitojaan, tutkijat tehdä siihen liittyvää tutkimusta ja yritykset testata ja kehittää uusien laitteiden prototyyppejä. Myös opiskelijoilla on tilaisuus työskennellä suoraan yritysten kanssa ja saada sitä kautta esimerkiksi harjoittelupaikkoja.

– Siellä työstä jää konkreettinen jälki. Yhteistyö luo kaikille uusia mahdollisuuksia, Bednarik kiittelee.

Akateemisen tutkimuksensa ja professuurinsa ohessa Bednarik työskentelee myös itse startup-yrittäjänä. Hänen perustamansa SeeTrue Technologies Oy kehittää katseenseurantaa esimerkiksi mikroskooppeihin.

– On tärkeää, ettei tutkimus jää vain tutkijankammariin. Myös yliopisto hyötyy, koska spin off -yritys kantaa mukanaan sen nimeä, taustaa ja historiaa, Bednarik korostaa.

Käytännön ongelmana on tutkimuksen ja yrittäjyyden tasapainottaminen. Kumpikin vaatii omia uhrauksiaan, eikä Suomessa vielä ole kovin monia esimerkkejä kahden erilaisen maailman yhdistämisestä.

Bednarik kuitenkin uskoo, että kummallakin puolella on halua yhteistyön kehittämiseen.

– Parasta on, jos tarve lähtee yritysmaailmasta. He haluavat parempia tuotteita tai palveluita mutta huomaavat, etteivät osaa kehittää niitä yksin vaan tarvitsevat yliopistomaailman syväosaamista, hän kuvailee.

– Mutta joka päivä pitää muistaa, että me tarvitsemme heitä yhtä paljon kuin he meitä. Yksin ei kukaan voita.

Toisaalta Bednarik muistuttaa, ettei kaikki akateeminen tutkimus saa perustua ainoastaan yritysmaailman palvelemiseen.

– Jos jollain tutkimuksella ei ole suoraa konkreettista käyttöä, se ei tarkoita, että se olisi turhaa. Voi olla, että johonkin tarvitaan kymmeniä vuosia ennen kuin se soveltuu käytäntöön.

Hän

Syntynyt Tšekissä 1979.

Joensuuhun kansainvälisen maisteriohjelman kautta vuonna 2001.

Filosofian maisteri 2002, filosofian tohtori 2007.

Tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa vuodesta 2019.

SeeTrue Technologies Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja.

Kaksi kouluikäistä lasta.

Harrastaa ulkoilua sekä monenlaista liikuntaa, kuten salibandya, spinningiä ja crossfitia.

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut