Kalastajatorpan kokki löysi ravintolan ikkunan alta melkoisen apajan – "Yksi parhaita kalapaikkoja Helsingissä"

Hotelli Kalastajatorpan Ravintola Meritorppa sai puoli vuotta sitten uuden keittiöpäällikön: Pauli Ojalan, 32. Hän tuli Savoysta ja kutsuu itseään klassisen ranskalaisen keittiön kasvatiksi.

Ojala ui vastavirtaan, jos häntä vertaa moniin ikätovereihinsa. Tammikuun alussa hän julkaisi ensimmäisen oman listansa.

Näköiseksi, suorastaan henkilökohtaiseksi sen tekee se, että Ojala on intohimoinen kalastaja. Meritorpan merimaisemissa hellitään nyt kalaruoan ystäviä.

Ojalan mieluisimmat kalastuspaikat löytyvätkin aivan Kalastajatorpan edustalta Laajalahdelta. Hän tuntee vesialueen pohjanmuodot ja erityisesti syvänteiden reunat, joista nappaa.

Ensi kesänä Ojala suunnittelee ajavansa veneellä töihin Pikku Huopalahden venekerhon laiturista. Tällöin hän voi jäädä kalaan suoraan työvuorosta.

Tarina on tavallinen: Isä vei ongelle. Pitkään se oli vain hassun hauskaa – ei niin vakavaa, kunnes hän alkoi uppoutua harrastukseen muutama vuosi sitten.

– Tuijottelin netissä kaikenlaisia kalastussivuja ja -neuvoja.

Aikansa tuijoteltuaan hän lähti jäille: siianongintaan huhtikuisista sulapaikoista.

– Kesällä tulee harrastettua vetouistelua Laajalahdella. Se on yksi parhaita kalapaikkoja Helsingissä.

Heinä-elokuussa hän siirtyy Otaniemen puolelle.

– Syksy on parasta aikaa, kun ahven alkaa parveutua ja kuha tankkaa talvea vasten.

Ahvenista hänellä on ”tietopaikkoja”, mutta muistuttaa kuhan nousevan jopa Pikku Huopalahteen, jota moni saattaa pitää vaatimattomana kalavetenä – matalana ja sameana.

Pilkkiminen ja verkkokalastus ei ole Ojalan juttu.

Asiakkaille hän ei ole tarjonnut kalojaan, mutta on tuonut ne keittiöön ja halunnut näyttää, miten kokonaista kalaa käsitellään.

Nyt listalla on siis enemmän kalaa.

Ojala nostaa oppi-isäkseen Tapio Helinin, jonka kanssa hän työskenteli Savoyssa ja kävi kalassa Päijänteellä. Helin työskenteli aikanaan myös Kauppatorin Fishmarketissa.

– Häneltä olen saanut vanhan liiton ohjeita. Siksi klassikot, mutta inspiraatio lähtee näistä maisemista.

Näköalat avautuvat avokeittiöön asti – ei vain salin puolelle.

Ensitöikseen Pauli Ojala palautti ravintolan lounaslistalle kalalautasen. Tätä klassikkoa, joka antaa katsauksen suomalaiseen kalapöytään, ei oltu tarjoiltu moneen vuoteen.

À la carte -listan alkupaloina on sokerisuolattua siikaa, blinejä ja muikunmätiä, skagen mallasleivällä ja Torpan lohikeitto. Pääruokina saa paistettua ahventa tilliperunoilla ja haudutettua merilohta bouillabaise-tyylisillä lisukkeilla.

Tilliperunat ovat uutta annabellaa ympäri vuoden.

Lounaalla on tarjolla arkisempia annoksia silakkaa, muikkua, kuhaa, siikaa ja ahventa.

– Norjan lohta on pakko olla, koska ihmiset pitävät siitä. Myös kasvatettua taimenta ja nieriää.

Lopuksi tärkeä huomautus. Meritorppa ei ole vain kalaravintola, vaan paikka, joka on tuonut pippuripihvin 1970-luvulta tälle vuosikymmenelle ja tuunaa myös klassisia jälkiruokia.

Lue aiheesta lisää: Helsingin bliniravintolat jäämässä ilman herkullista kalaa – "Tukku ei pysty toimittamaan"