Teininä juomisen aloittanut Jarno totesi lopulta ryyppy ja olut käsissään kännäämisen nyt riittävän – ”Isä mietti jo, mitä hautajaisissani soitetaan”

Jarno Murolla on rooli Lohjan Teatterissa helmikuussa alkavassa komediassa. Maria Aittoniemi

Maria Aittoniemi

En vieläkään osaa kuvitella, millaista se on läheisilleni ollut, sanoo Jarno Muro, lohjalaislähtöinen päihderiippuvuudesta toipunut mielenterveys- ja päihdetyön opiskelija ja kokemusasiantuntija.

Edellinen vuosikymmen oli toki Murolle itselleen melkoinen, mutta sitä se oli myös hänen läheisilleen. Puolisot eivät rinnalla pysyneet, mitä Muro ei yhtään ihmettele, mutta vanhemmat pysyivät. He pysyivät huolissaan ja mahdollisuuksien mukaan tukena.

Kun Muro Minnesota-hoidossa ollessaan istui läheisten päivänä vastapäätä vanhempiaan ja kuunteli, mitä nämä kertoivat kokeneensa, osviittaa vanhempien tuntemuksista tuli.

– Äiti sanoi joskus miettineensä, että kun ajaisi autolla päin kalliota, ei tarvitsisi enää miettiä ja murehtia poikaansa, Muro kertoo.

Isä puolestaan oli kertonut tiettyjä kappaleita kuullessaan, että tämän voisi soittaa poikansa hautajaisissa.

Jarno Murolla oli oikein hyvä lapsuus. Oli vanhemmat ja sisaruksia. Hän sai harrastaa mitä halusi ja hän halusi teatteriin. Ensimmäiset alkoholikokeilut tapahtuivat 14–15 vuoden iässä, 17-vuotiaana juomisesta tuli humalahakuista. Oli kiva olla kännissä.

Lukio sujui huonosti ja viikonloput hän heilui Helsingissä – siellä pääsi alaikäisenä ravintoloihin sisään.

Ulkona käyminen riistäytyi käsistä, kun Muro muutti 18-vuotiaana pois kotoaan Seinäjoelle. Hän sai töitä ravintolasta, joka sekin lisäsi nuoren miehen alkoholin käyttöä.

Rahaa hupeni, sillä Muro joi aina baareissa.

– En kaivannut seuraa, vaan halusin eristäytyä yksinäni pöytään.

Seuraa hän haki ystävistään vain, kun halusi hyötyä heistä.

– Olen käyttänyt ystäviäni ihan häikäilemättömästi hyväkseni, Muro sanoo.  – Jos tililläni oli rahaa, en soitellut, jos ei ollut, sosialisoin itseni, että sai kaverit tarjoamaan.

Nyt, oltuaan vuoden ja kolme kuukautta raittiina ja käytyään valtavan sisäisen myllytyksen läpi, Jarno Muro sanoo, että menneet vuodet hänen koko identiteettinsä rakentui riippuvuuteen.

– Huomasin olevani kuin tyhjä takki, en osannut ollenkaan käsitellä tunteitani, Muro sanoo ja kertoo tämä viimeisen vuoden olleen ”ihan järkyttävää itsetutkiskelun aikaa”.

Humalanhuuruisina vuosinaan Muro asui Tampereella, Vaasassa ja Lohjalla, suoritti Lohjalla siviilipalveluksen, poissaolopäivineen miten kuten, otti viinan kanssa yliannostuksen lääkkeitä, uhkasi useammankin kerran tappaa itsensä, hankki ”mellevät velat” pikavipeillä, sai ja menetti työpaikkoja, opiskeli ja hakeutui useammankin kerran hoitoon.

– Kaikki aiemmat hoitokerrat olen pyrkinyt näyttämään jollekin ulkoiselle taholle, että ryhdistäydyn.

Muro on lahjakas esiintyjä. Teatteri on ollut hänelle aina rakas harrastus ja pariin otteeseen työkin. Hän on tanssinut ja näytellyt ammattiteatterissa, laulanut musikaalissa ja saanut unelmatyön; esikoisohjauksen Vaasan Ylioppilasteatteri Ramppiin. Työ vei valtavasti aikaa ja voimia, eikä Muro tuona aikana käyttänyt alkoholia juuri lainkaan. Hän vaihtoi sen amfetamiiniin.

– Aloin käyttää sitä, että pysyin parin tunnin yöunilla pirteänä, hän selittää.

Ironista kyllä, amfetamiinikoukku oli ehkä lopullinen herättäjä. Ensi-illan jälkeen Muro alkoi pohtia, haluaako olla se, mikä oli. Oman mittapuunsa mukaan hän ei ollut saavuttanut mitään, mihin olisi ollut valmiuksia.

– Olin menettänyt itsekunnioitukseni ja itsearvostukseni kokonaan.

Jaloviinaryyppy toisessa ja olut toisessa kädessä Muro päätti, että nyt riittää. Jalluja ja oluita meni vielä muutaman päivän ajan alas, sillä katkolla oli ruuhkaa.

– Puhelimessa sanottiin, että soita huomenna. Jatkoin juomista ja soitin seuraavana päivänä, kunnes viidentenä pääsin sisään.

Katkaisuhoidosta hän pääsi Minnesota-mallilla toimivaan Rehappiin Naantalin.

– Ne olivat elämäni rankimmat mutta antoisimmat neljä ja puoli viikkoa.

Minnesota-malli perehdyttää päihdekuntoutujan sekä päihderiippuvuuden syihin että päihderiippuvaiseen itseensä.

Toipuminen alkoi hoitojaksosta. Hän on vahvasti vertaistuen piirissä ja tarjoaa vertaistukea itsekin.

Nyt Muro asuu ja opiskelee Helsingissä, mutta on parin kuukauden harjoittelujaksolla Lohjan päihdepalveluissa. Jos opinnot edistyvät suunnitellusti, hän valmistuu kesäkuussa.

– Raittius ei ole pelkkää juomattomuutta, vaan sitä, että aine ei enää pyöritä mieltäni.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.