Valokuvataiteen museossa on juuri avautunut näyttely, joka hakee ainutlaatuisuudessaan vertaansa.
Kyseessä on läpileikkaus yhdysvaltalaisen Vivian Maierin (1926–2009) elämäntyöhön, joka oli vähällä vajota unohduksen yöhön.
Maier ei ollut ammattivalokuvaaja, vaan vaatimaton lastenhoitaja. Ilman sattuman puuttumista peliin ei Maierista olisi kuultu taidepiireissä mitään.
Maierin valokuvia nähdään nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Näyttelyssä on esillä yli 80 valokuvaa sekä kaitafilmejä vuosilta 1953–1986.
Kuvien aiheina olivat katuelämä, tuntemattomien ihmisten muotokuvat – ja tietenkin myös Maierille niin tutuksi tullut lasten maailma.
Kuviinsa hän tallensi usein myös itsensä, joko heijastavan pinnan kautta tai valokuvaajan varjona.
Vaikka kuvaaminen oli Maierille palava intohimo, hän ei itse halunnut tuoda tuotantoaan esille, vaan eli elämäänsä syrjään vetäytyneenä.
Maierin kuva-arkisto löytyi vuonna 2007 aivan sattumalta ja viime hetkellä chicagolaisesta varastosta.
Huimaan kokoelmaan kuuluu kaikkiaan runsaat 120 000 negatiivia, useita kaitafilmejä sekä 16 mm -filmejä, äänitallenteita, valokuvia sekä satoja kehittämättömiä filmirullia.
Omakuva ja sen varjo -näyttely on esillä Valokuvataiteen museossa 24. toukokuuta asti.