Ruoka on Suomessa kallista, sanotaan.
Täysin väärin, sillä se on jopa ilmaista – ainakin ruokadyykkarille.
Hermannissa asuva kemian opettaja Teemu Arppe on poiminut omat ja osin perheenkin ruoat roskiksista jo vuosien ajan. Tässäkin kuussa Arppen ruokalasku on tasan nolla euroa.
Joskus 2010-luvun alussa Arppe etsi oman taloyhtiönsä roskiksesta palautuspulloja ja huomasi, että siellä oli myös käyttökelpoista ruokaa, joka vieläpä maistui kelvolliselta.
– Sen käyttäminen ei oikeastaan tuntunut arveluttavalta, sillä olen aina syönyt suunnilleen kaiken, mitä minulle on eteen laitettu. En siis ole kovin ennakkoluuloinen, Arppe kertoo.
Tässä osa arki-illan dyykkaussaaliista. Näillä pääsee jo mukavasti aterian alkuun. (Kuva: Johanna Erjonsalo)
Arppe lähtee dyykkauskierrokselleen yleensä puolenyön jälkeen, jolloin kaduilla ja pihoilla on rauhallista.
– Ehdottoman tärkeää on ottaa mukaan kassi, sillä eihän löytöjä voi taskuunkaan sulloa, hän vinkkaa.
– Tiedän jo melko tarkkaan, mistä roskiksesta löytyy mitäkin. Kauppojen takapihoilla en juuri käy, koska paikat ovat lukossa tai valikoima on yksipuolista. Lukitut roskikset harmittavat.
– Siellähän voi olla vaikka kymmenen vanhentunutta kermapurkkia. Mitä ruokaa sellaisesta määrästä voi tehdä?
Arppea surettavat myös poisviskatut kananmunat, joiden päiväys on jo mennyt.
– Se harmittaa, koska munat säilyvät ainakin kuukauden umpeutuneesta päiväyksestä – ja etenkin siksi, kun tietää millaisissa oloissa kanat niitä munia tuottavat.
Teemu Arppe tuntee Kallion ja Hermannin roskikset jo vuosien kokemuksella. Yö on hyvää aikaa etsiä roskiksista ruokaa. (Kuva: Johanna Erjonsalo)
Aivan tavallisena dyykkausyönä voi roskiksista tehdä sananmukaisesti juhlavia löytöjä.
– Viime joulun alla löysin erään päiväkodin ulkoroskiksesta kuusi kiloa kinkkua. Se oli aivan syömäkelpoista, Arppe kertoo.
– Maitotuotteita menee paljon roskiin, vaikka niiden säilyvyys on hyvä. Ei jogurtti muutu kahdessa päivässä miksikään, jos purkki on avaamaton, Arppe korostaa.
Kuluneella viikolla hän löysi lyhyellä dyykkauskierroksella heti ruisleipää, lihapullia, kaksi paprikaa ja pari limettiä.
Seuraavasta paikasta löytyi paahtoleipää, juustoa ja kaksi appelsiinia. Kaikki menivät käyttöön.
Kokenut dyykkaaja myös testaa löytönsä paikan päällä.
– Homeista ruokaa en ota mukaan, mutta jos hedelmissä ja kasviksissa on lommoja tai mustumia, ne voi aina leikata pois, Arppe tähdentää.
Hän pistää suuhunsa löytölihapullan ja tekee pikaisen makutestin.
– Ihan hyviä, ei mitään valittamista.
Syömäkelpoisen ruoan lisäksi Teemu Arppe on dyykannut roskiksista muun muassa valtaosan vaatteistaan. Myös kuvan kassi on löytynyt roskiksesta. (Kuva: Johanna Erjonsalo)
Ruoan lisäksi Teemu Arppe on löytänyt poisheitettyinä täysin kelvollisia vaatteita, mattoja ja huonekaluja.
Nytkin hänen yllään olevat vaatteet ovat kaikki roskislöytöjä.
– Vaatteita tai jalkineita olen ostanut viimeksi yli kuusi vuotta sitten.
Arppen perhe on vuosien varrella säästänyt dyykkaamalla melkoiset summat rahaa.
– Eläminen on nyt monessa suhteessa ilmaista, Teemu Arppe myhäilee ja avaa seuraavan roskiksen kannen.
Arppe pitää verkossa Onnen tongintaa -dyykkausblogia nimellä Onni Tonkija. Blogissa annetaan myös kierrätysvinkkejä.
Blogi löytyy osoitteesta: www.onnentongintaa.net.