Tekstiilikierrätystä ei vielä osata: ihmiset tuovat keräykseen jätettä – "Kokeilun jatkoa ei voida luvata"
3
Ympäristötekniikan opiskelija Linda Karlström ja HSY:n toimintovastaava Maarit Kiviranta tarkastelevat Ruskeasannan Sortti-asemalle tuotuja poistotekstiilejä. Maksuton keräyskokeilu alkoi marraskuun alussa ja päättyy tammikuun lopussa. Päivi Tuovinen
Katso isompi kuvaLiisa Tölli toi juuri oikeanlaisia poistotekstiilejä Sortti-asemalle. Hän on muutenkin ahkera kierrättäjä. Päivi Tuovinen
Katso isompi kuvaTekstiilien keräys Sortti-asemilla jatkuu, mutta muuttuu maksulliseksi. Arkisto/Päivi Tuovinen
Tunnollinen kierrättäjä Liisa Tölli tuo Sortti-asemalle kaksi muovikassillista vaatteita ja kodintekstiilejä.
Helsingin seudun ympäristöpalveluiden HSY:n toimintovastaava Maarit Kiviranta myhäilee tyytyväisenä nähdessään muovipussien sisällön.
– Ihan oikeaoppisesti lajiteltu.
Tekstiilit ovat kuivia eivätkä ne haise tai ole homeisia. Lisäksi Tölli on tuonut kierrätykseen sitä, mitä HSY:n marraskuun alussa alkaneeseen kokeiluun pitääkin tuoda. Eikä esimerkiksi tyynyjä ja peittoja, joiden vanua ei vielä pystytä kierrättämään.
Kokeiluun liittyy, että käyttöön kelpaamattomia tekstiilejä voi tuoda keräykseen ilmaiseksi ja enintään kolme säkkiä kerralla.
Kaikki eivät ole onnistuneet kierrätyksessään yhtä hyvin kuin Tölli.
Pääkaupunkiseudun viidelle Sortti-asemalle tuotujen poistotekstiilien seassa on paljon sellaista ainesta, joka olisi pitänyt laittaa jo kotona sekajätteisiin poltettavaksi.
– Lähes puolet on sellaista, mikä kuuluisi sekajätteeseen. Se on harmillista, Kiviranta sanoo.
Tähän mennessä Sortti-asemilta on kertynyt esilajitteluun noin 7 000 kiloa poistotekstiilejä. Siitä 10 prosenttia kelpaa uudelleenkäyttöön eli myymälöihin myyntiin ja runsaat 40 prosenttia toimitetaan kierrätykseen.
– Jätteen laatua pitää saada parannettua. Mietimme keinoja, kuinka lajitteluohjeet saataisiin vielä paremmin kaikkien tietoon ja käytäntöön, Kiviranta jatkaa.
Poistotekstiilien keräyskokeilu kestää tammikuun loppuun asti. Tarkoitus on jatkaa keräämistä maksullisena, mutta se ei ole vielä varmaa.
– Ei voida luvata jatkumista, Kiviranta myöntää.
Jatko riippuu muun muassa siitä, paraneeko tekstiilijätteen laatu ja kuinka keräys, kuljetus, lajittelu ja käsittely saadaan toimimaan.
Kierrätyksen jatkosuunnittelussa hyödynnetään Lahden ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan opiskelijan Linda Karlströmin opinnäytetyötä.
Ruskeasannan, Ämmässuon ja Jorvaksen Sortti-asemien tekstiilijäte viedään Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksen varastolle lajiteltavaksi.
Kivikkoon tuodun tekstiilijätteen lajittelee käytettyjä vaatteita myyvä Recci Kivikon jätepalvelukeskuksen alueella. Konalan tekstiilit noutaa kehitysyhteistyötä kierrätysvaatteiden myynnissä tekevä UFF, joka lajittelee tekstiilit Kuninkaantammessa.
– Meiltä on kysytty, miksi keräykseen ei saa tuoda esimerkiksi sukkia tai alusvaatteita. Tekstiilin esilajittelu tehdään käsin, joten niitä ei oteta keräyksessä vastaan hygieniasyistä, Kiviranta mainitsee.
Jos kierrätykseen jätetyistä tekstiileistä löytyy hyväkuntoisia, kierrätyskeskus voi pelastaa ne myyntiinkin.
Tunnettua on, että kiertoon saatetaan laittaa vaikkapa hame, jossa on vielä hintalappu tai miesten kauluspaita, jota ei ole edes avattu paketista.
– Hyvät vaatteet voisi laittaa kierrätykseen erikseen, Kiviranta toivoo.
Kun tekstiilit on lajiteltu, hyödynnettävä jae varastoidaan HSY:n tiloihin Kivikkoon tai Turkuun rakenteilla olevaan pilottilaitoksen välivarastoon.
Kiviranta muistuttaa, että kierrättämällä tekstiilejä säästetään luonnonvaroja. Esimerkiksi autojen pehmusteissa voidaan käyttää kierrätyskuitua eikä niihin tarvita öljypohjaisia materiaaleja.
– Parasta tietysti olisi, että vältetään jätteen syntymistä.