100 vuotta vanhassa veturitallissa treenataan uutta olympialajia – boulderoinnin harrastajamäärät nousivat räjähdysmäisesti

Pasilan yli sata vuotta vanhat punatiiliset veturitallit luovat jyrkän kontrastin vieressä kohoavalle Triplalle.

Osa veturitalleista toimii edelleen huoltojunien varikkona. Alueella kunnostetaan myös museojunia.

Suurin osa alueesta on vuokralla muun muassa liikunta- ja kulttuurialan yrityksille.Veturitallien yksi vanhimmista toimijoista on vuonna 2008 toimintansa aloittanut Boulderkeskus Pasila.

Boulderointi on kiipeilylaji, jossa ei käytetä köysiä. Vanhaan veturitalliin on rakennettu useita viisi metriä korkeita seiniä, joiden alapuolella on puoli metriä paksu vaahtomuovikerros. Lajin suosio on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Kilpakiipeily on ensimmäistä kertaa olympialajina Tokion kisoissa 2020.

– Olimme Suomen ensimmäinen kaupallinen kiipeilyhalli. Aluksi täällä kävi päivittäin kymmeniä asiakkaita. Nyt määrä on jopa 200. Nuorimmat kiipeilijät ovat pieniä lapsia, sanoo Boulderkeskuksen toimitusjohtaja Henna Mäkinen

Pasilan halli on kooltaan 400 neliötä ja samalla ketjun pienin. Espoossa yrityksellä on 1800 neliön halli.

– Tunnelmaltaan Pasila on olohuonemainen, Mäkinen kuvailee.

Seitsemän vuotta kiipeilyä harrastanut Timo Peltola treenaa useita kertoja viikossa. Hän asuu kaukana Pasilasta, mutta käy veturitalleilla muutamia kertoja kuukaudessa.

– Pidän veturitalleista, koska tämä on hyvällä tavalla vanha ja rosoinen. Treenatessa on kiva, kun tila ei ole kliininen ja kirkas. Täällä on Pasilan henkeä, eikä paikka voi uudistua liikaa.

Samaa mieltä on myös pari kertaa viikossa Pasilassa treenaava Lippo Järviö

– Tämä on kotoisa paikka, jossa ei ole kaupallista tunnelmaa, sanoo Järviö, jonka pieni lapsi nukkuu hallilla päiväunia.

Myös Nelli Luomala on ottanut taaperoikäisen lapsen mukaan hallille. Ystävät Danae Delikouras ja Maia Delikouras viihdyttävät lasta Luomalan kiipeilyvuoron aikana.

– Innostuin lajista vuonna 2014, koska tämä oli helppo sovittaa kolmivuorotyöhön. Pidän lajin yhteisöllisyydestä, Luomala kertoo.

Pasilan hallissa on yhteensä 100 erilaista reittiä, joita kiivetä. Osa harrastajista kutsuu reittejä ongelmiksi.

– Reitit ovat täällä kekseliäitä. Niiden ratkaisut eivät aukea hetkessä, vaan ne vaativat aivojumppaa, Luomala sanoo.

­– Laji on sosiaalinen. Juttelemme ja neuvottelemme paljon, kuinka reitti ratkaistaan, kolmikko kertoo.

Veturitalleilla on kaksi kääntöpöytää, joista toinen on yhä alkuperäisessä käytössä. Se siirtää päivittäin junia talleihin. Toinen kääntöpöytä on toiminut ympäristöjärjestö Dodon kasvihuoneena ja tapahtuma-alueena. Kääntöpöydän vieressä Dodo hoitaa myös mehiläispesiä.

– Valmistamme hunajaa, jonka myynnillä keräämme hiukan tuloja, kertoo Dodon toiminnassa mukana oleva Lasse Tarkiainen

Taiwanilainen Ying-Ju Lin järjestää veturitalleilla JooSoap-työpajoja, joissa valmistetaan saippuaa ravintoloiden käyttämästä paistoöljystä. Yhdestä litrasta öljyä saadaan valmistettua kilo saippuaa, joka soveltuu esim wc:n ja keittiön siivoukseen sekä käsienpesuun.

– Toivon, että Triplasta löytyisi ravintola, jolta saisimme kierrätysöljyä. Lisäksi he voisivat ottaa saippuoitamme myyntiin, sanoo JooSoapin perustajaYing-Ju Lin.

Ennen valmistusta ruokaöljystä siivilöidään pois kiinteät aineet. Luonnonkasveista saatavat hajusteet peittävät mahdollisen ruuan tuoksun.

– Kerran valmistimme öljyä Helsingin kauppatorilla paistettavien muikkujen rasvasta. Silloin saippuaan jäi aivan liian voimakas kalantuoksu.

Öljyn lisäksi saippuaan tulee vettä ja lipeää. Menetelmä on ollut Taiwanissa käytössä kauan.

– Järjestän työpajoja etenkin koululaisille. Samalla keskustelemme kestävästä kehityksestä.

Lisäksi veturitalleilla toimii muun muassa suuri vuokrattava juhlatila ja Suomen suurimmaksi itseään mainostava petankkihalli.

Liite valottaa Pasilan historiaa, nykyhetkeä sekä tulevaisuutta.