Taimenen kutu on nyt käynnissä Vantaanjoen yläjuoksulla. Tällä kalalajilla on menossa ”syyskylvö”, jonka tulos selviää vasta keväällä, kun poikaset kuoriutuvat.
Toimitus on suoraviivainen: naaras kaivaa kyljellään uiden, pyrstöllään vettä ja soraa vatkaten kuopan, johon laskee mätiä.
Viereen tullut koiras hedelmöittää sen maidillaan. Kun naaras jatkaa kaivuuta seuraavaan mätierään, se samalla peittää soralla edellisen hedelmöitetyn erän.
Mikäli joen happipitoisuus talven aikana on riittävä, veteen ei pääse kemikaaleja eikä lietettä, soran alla ”kypsyy” uusi taimensukupolvi, joka lähtee uimaan touko–kesäkuussa.
Naarastaimenella on tuhatkunta mätimunaa painokiloa kohden.
Vaikka hedelmöitysprosessi on suurpiirteinen, varsinainen hävikki koittaa Virtavesien hoitoyhdistyksen Vantaanjoki-vastaavan Kari Stenholmin mukaan keväällä, kun petokalat ja hyönteiset käyvät poikasten kimppuun.
Virho rakentaa kutusoraikkojen alapuolelle poikaskivikoita, joiden suojiin taimenen alut pääsevät.
Osa niistä kasvaa aikuisiksi. Osa jää kotiseudulleen, osa lähtee merivaellukselle. Osa vaelluskaloista jää merellä saaliiksi, osa palaa kutemaan syntymäpaikalleen.
Se, että taimenet nousevat kudulle Vantaajokeen, ei Stenholmin mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten olisi ollut mahdollista.
Virho on rakentanut soraikkoja, nousuesteitä on purettu ja vesistöä suojeltu puuttumalla päästöihin.
Meritaimenia on havaittu Vantaanjoen yläjuoksulla jopa 95 kilometrin päässä Suomenlahdesta.
Salakalastajien varalta Stenholm ei puhu paikoista tarkasti.
– Kaikki joessa elävät villit taimenet on rauhoitettu ympäri vuoden, ja kaikki yläjuoksun taimenet ovat villejä, hän huomauttaa.
– Kalastajat eivät ehkä tiedosta, että kun taimen virittyy kutuun, hormonitoiminta muuttaa sen lihan rakennetta ja makua.
Toukokuussa voimaan tulleen asetuksen mukaan villin taimenen pyytäjä joutuu kiinni jäädessään maksamamaan valtiolle 3 260 euroa kappaleelta.
Taimen valmistautuu kutuun muun muassa valon määrän ja veden lämpötilan perusteella. Kutuaika vaihtelee siten riippuen siitä, missä joki sijaitsee.
Vantaanjoella aika osuu lokakuulle. Kun kutu on yläjuoksulla jo päättymässä, alajuoksulla se vielä jatkuu.
Miten naaras valitsee koiraansa, sitä ei Stenholmin mukaan tiedetä. Varsinaisen kutukumppanin lisäksi mätiä laskevan naaraan ympärillä pyörii muita koiraita, joita pääpartneri yrittää hätistää loitolle joskus raivoisastikin.
Lopputuloksena voi keväällä sorasta putkahtaa parvi sisar- ja velipuolia.
– Siten syntyy poikasia, joilla on hyvä valikoima perintötekijöitä, Stenholm toteaa.