Intiaanien supermarjaa saavutaan poimimaan kymmenienkin kilometrien päästä – "On muutamia kalliita harrastuksia: on golf ja sitten on saskatoonin viljely"
4
Oikealla saskatoonia Salosta asti keräämään tullut Aino Rossi. Marjatilalta kerrotaan, että saskatoonin perässä tullaan tänne ympäri Etelä-Suomea. Teemu Vestovuo
Katso isompi kuvaKeskiviikon saskatoon -satoa – ämpärikaupalla. Teemu Vestovuo
Katso isompi kuvaLinnan marjatilan saskatoon -pensaat ovat luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa kasvavaa kantaa. Lajiketta lisätään pensaista leikattujen, kloonattujen oksien kautta. Silloin oksia lähetetään Laukaan tutkimusasemalle. Teemu Vestovuo
Katso isompi kuvaLinnan marjatilan isäntä Tuomo Linna kädessään Northline -lajiketta. Tätä ”kaikki haluavat” tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa. Teemu Vestovuo
Minna Saarinen
| Päivitetty
Saskatoon -pensaat notkuvat sinisenään marjoista Linnan marjatilalla. Mitä tummempi, sitä maukkaampi saskatoonin tuotos on.
Poimintakausi alkoi maanantaina. Marjaa saa tilalta varmasti viikonloppuun, mahdollisesti jopa ensi viikon puoliväliin asti.
Saskatoon on väriltään sini-violetti. Marja on aromikas ja herkullinen, ja sitä voi käyttää erittäin monipuolisesti.
Marja on sellaisenaankin maukas. Vaan saapa mausta aivan toisenlaisen, jos marjoista tekee piiraan. Siinä häivähtää hieno, kirsikkaisen karvasmantelinen aromi.
Viljelijä Tuomo Linna puolisoineen aloitti tilalla saskatoonin viljelyksen vajaat 20 vuotta sitten, kun vaimo oli kuullut marjasta. Silloin mansikat poistettiin, maasta otettiin näytteet, ja maa lannoitettiin.
– Esimerkiksi kalkkia laitettiin tuonne viimeiselle kahdelle hehtaarille 80 tonnia, Linna naurahtaa.
Vajaan 10 000 marjapensaan rivistöt neljän hehtaarin alalla on katettu jopa 30 vuotta kestävällä mansikkakankaalla.
Vaikka alkuinvestoinnit ovat pääomavaltaisia, tuottaa pensas marjaa pitkään. Maksimisatoa voidaan odottaa, kun kasvusto on 12–15 vuotta vanha. Oikein hoidetun kasvuston sadontuottokyky säilyy jopa puoli vuosisataa.
Alun perin saskatoon on Pohjois-Amerikan preerialta, jossa intiaanit ovat käyttäneet sitä vuosisatoja ravinnokseen. Suomeen marja tuli 1995 Kanadasta, jossa se on nyt äärimmäisen suosittu.
Alkuperäiskansat ovat käyttäneet saskatoonia monipuolisesti ravintona ja rohtona. Marjalla on paljon hyviä terveysvaikutuksia. Esimerkiksi antioksidanttisuus on hyvin korkea.
Tuomo Linna selvittää saskatoonin intiaanien perinnekäyttöä.
– Yksi kuivamuona on pemmikaani, jolla intiaanit selvisivät talven yli. Siihen laitetaan kolmannes kuivattua riistaa, kolmannes rasvaa ja kolmannes kuivattuja saskatoonin marjoja.
Isoin työ Linnan marjatilan hoitamisessa on pensaiden leikkaaminen. Se tehdään käsisaksilla – oksa oksalta.
– Kasvatuksella saamme pensaista sellaisia, että ne eivät ole vain palloja varren päässä, vaan pensas tekee parikymmentä eri versoa maasta, marjoineen. Ilman leikkausta pensas ei tuotakaan marjaa, vaikka kaunis onkin.
Linnan marjatilan saskatoon -lajikkeet ovat Northline, Smoky ja Thiessen. Ylivoimaisesti eniten on Northlinea, sillä tämä kaikista aromikkain marja on nyt suosittu. Sitä haluavat nyt ”kaikki” Pohjois-Amerikassa.
Onko tämä sitten kannattavaa?
– On muutamia kalliita harrastuksia. On golf, kalastus ja sitten on saskatoonin viljely, Linna virnistää.
Suomenkielistä ohjeistusta ei juuri saskatoonin kasvatukseen ole, mutta Linna haluaa jakaa tietämystään muillekin nettisivujensa kautta.
– Minullakin meni kymmenisen vuotta, että opimme täysin hoitamaan näitä pensaita. Olen kaiken oppinut virheiden kautta, ja raha on hyvä konsultti, Linna leukailee.
– Haluan, että muutkin onnistuisivat kasvattamisessa, esimerkiksi televisiossa marjaa ihmisten tietoisuuteen tuonut Linna toteaa.
Linnan marjatila (Kittiskoskentie 129, Lohja) on avoinna joka päivä kello 9–15. Ennen itsepoimintaan saapumista kannattaa soittaa tilalle. Marjaa saa ainakin sunnuntaihin asti.