Kari Teräväinen ja Tulipunaruusut kiertää yhä 80 000 kilometriä tanssittamassa suomalaisia –

Kari Teräväisen kesä kuluu keikkalavoja kiertäen. Irina Björkman

Irina Björkman

Vähän lukuja alkuun, vaikka ne eivät Kari Teräväiselle tunnu olevan kovin tärkeitä.

Noin 80 000 ajettua kilometriä ja noin 80 tanssilavaa. Sen verran muusikko Teräväinen kiertää vuosittain Suomea.

– Onhan nuo luvut olleet paljon suurempiakin. Joskus vuoteen mahtui 200 keikkaa.

Ja kun Teräväinen on kulkenut saman Tulipunaruusut-yhtyeen kanssa vuodesta 1972, on keikka- ja ajokilometrejä ehtinyt kertyä.

– Ei siinä tosiaan enää karttaa tarvitse, kun lähdetään.

Saksofoni on ollut aina Teräväisen soitin. Tai on ollut siitä lähtien, kun nuorena poikana kuuli sen soittoa Ronnie Kranckin yhtyeen keikalla. Teräväinen aloitti Pentti Lasasen yksityistunnit ja opiskeli konservatoriossa. Yli 50 vuotta kestäneen fonin soittamisen hän tuntee nykyään jopa kropassaan.

– Saksofonin hihna on kuin hirttosilmukka väärinpäin kaulassa, se on painanut niskan nikamiin hyvät kulumat.

Silti Teräväinen nauttii edelleen soittamisesta. Kun tanssiyleisö innostuu ja yhteys soittajien sekä tanssijoiden välillä suorastaan väreilee, on se Teräväisen mielestä aina yhtä mahtavaa.

– Ja sitä varten pitää aina soittaa hyvin.

Teräväinen oli Tulipunaruusujen perustajajäsen – ja enää sen ainoa alkuperäisjäsen. Pitkän uran salaisuus piilee Teräväisen mielestä juuri siitä, että soittaminen ei ole koskaan tuntunut liiaksi työltä.

On tietysti muutakin.

– Aloin soittaa aikoinani itseäni vanhempien, upeiden soittajien kanssa, joista montaa viina vei. Tein jo nuorena päätöksen, että tuolle linjalle en lähde.

Moni soittaja ajattelee Teräväisen mielestä, että alkoholi tuo lisätunnelmaa soittamiseen, mutta ei se tuo. Se tekee siitä vain raskasta.

Kun Teräväinen on vapaalla kotonaan Riihimäellä, hän suuntaa usein kavereidensa kanssa pelaamaan sulkapalloa tai kuntosalille.

– Kunnosta on pidettävä huolta, muuten tätä tahtia ei jaksa.

Viime viikolla Teräväinen lähtee kohti Ilomantsia ja sieltä Sotkamoon. Itä-Suomessa on Teräväisen mukaan mukava soittaa, hän tuntee, että on karjalaisine sukujuurineen siellä kuin omiensa joukossa.

– Mutta kaikkialla se on meidän soittajien tehtävä luoda hyvä tunnelma.

Millä se sitten syntyy?

– Nöyrällä asenteella ja hyvillä kappalevalinnoilla, tarpeeksi humppaa, valssia sekä tietenkin kunnon tangoja.

Kun Satumaan ensitahdit soitetaan, tanssilavoilla käy Teräväisen mukaan sellainen humahdus kuin puut kaatuisivat. Niin vauhdilla parit lehahtavat tanssimaan.

– Eikä siihen tunnelmaan ikinä kyllästy.

Jos johonkin kyllästyy soittajan työssä, niin hotellielämään. Teräväinen suuntaakin keikkabussin nokan niin usein kotiin kuin se vain on mahdollista.

– Nykyään onneksi tanssilavoilla alkaa soitanta jo usein seitsemältä, se on aika inhimillistä.

Toista oli tanssiravintoloiden kulta-aikaan, 1970-luvulla.

– Tuossa vastapäisellä Seurahuoneellakin saattoi keikka alkaa kahdeksalta ja siitä sitten soitettiin neljään asti aamuyöstä. Ja lauantai-iltaisin oli usein kolme keikkaa. Viimeinen loppui kuuden aikaan aamusta!

Vaikka ajat ovat muuttuneet, ja yleisökin vähentynyt kulta-ajoista, Teräväinen ei vaihtaisi ammattiaan. Soittaminen on silti niin rakasta, että hän treenaa sitä vapaapäivinäänkin.

– Niin kauan varmasti soitan, kun terveys kestää ja yleisö jaksaa kuunnella.

Lavalta näkee tanssikulttuurin muutoksen

Tulipunaruusut on perustettu 1972. Tanssilavoja yli 40 vuotta kierrettyään Kari Teräväinen on huomannut joitakin muutoksia tanssikulttuurissa, mutta jotkut asiat ovat pysyviä:

”Nykyään tansseissa ollaan aika lailla selvin päin, niin tanssijat kuin soittajat. Enkä edes muista, milloin olisin törmännyt lavoilla jonkinlaisiin järjestyshäiriöihin. On kyllä ollut toisenlaisiakin aikoja.”

”Nykypäivänä soitto tanssilavakeikoilla alkaa paljon aiemmin kuin ennen, noin seitsemän maissa illalla, sillä kun tanssilavat ovat Suomesta viime vuosina vähentyneet, ihmiset tulevat niille yhä kauempaa – ja haluavat ennen aamunkoittoa niiltä myös kotiin. Se käy tietysti myös meille soittajille, me soitamme yleensä 4 x 45 minuuttia. Kolmekymmentä vuotta sitten soitto saattoi jatkua läpi yön.

”Väki tansseista on vähentynyt, eikä hurjan paljon nuoria tanssijoita löyda tietään lavoille. Nykyajan nuoriso tansseissa on sellaista 50+-väkeä.”

”Tanssitaito on lavalta soittajan näkökulmasta katsottuna nykyään hyvä, hyvin tuntuu sujuvan niin tango kuin humppakin.”

”Edelleen, niin kuin aina ennenkin, se on hyvä, kaihoisa tango, joka vetää parhaiten tanssilavan täyteen tanssijoista.”

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut