Kirkkaan punaisiin ulkoilutakkeihin sonnustautunut pariskunta hyppää pyörän selästä ja jää nautiskelemaan Aurinkolahden näkymistä.
Vuosaaressa muutaman vuoden asuneet Hannu Kankkunen ja Ritva Pääkkönen ovat juuri tulleet 15 kilometrin pyörälenkiltä.
– Muutimme tänne omakotitalosta Espoon Nöykkiöstä. Asumme nyt kerrostalossa, ja meillä on aikaa kaikkeen tällaiseen hauskaan. Nautimme todella täällä asumisesta, Kankkunen ylistää.
– Ennen mentiin autolla kauppaan, mutta täällä kaikki arkiasiat hoituvat kävellen. Reppu vain selkään ja kävelemme ostarille, Pääkkönen säestää.
Pariskunta ei voisi olla parempi esimerkki ikääntyvistä arkiliikkujista, joita esiintyy Aalto-yliopiston maankäytön suunnittelun tutkijan Tiina E. Laatikaisen tutkimuksessa.
Hän esittää perjantaina tarkastetussa väitöstyössään, että tiivis, kävelijäystävällinen ja vihreä kaupunkiympäristö kannustaa ikääntyviä ihmisiä arkiliikkumiseen, vaikka nämä eivät edes olisi erityisen kiinnostuneita kuntoilusta.
Laatikaisen mukaan arjessa liikkumiseen voidaan vaikuttaa paitsi kannustamalla ihmisiä lenkkipoluille, myös kaupunkisuunnittelulla.
– Tiivis kaupunkirakenne, hyvät kävely- ja pyöräilyreitit sekä viher- ja vesialueet kannustavat arkiliikkumiseen. Myös hyvät julkisen liikenteen yhteydet tukevat liikkumista, kun pysäkeille joutuu kävelemään, Laatikainen kuvailee.
– Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kaikki pääsisivät liikkumaan lähiympäristössään.
Laatikainen halusi tavata Vuosaaressa, koska se edustaa hänen mielestään arkiliikkumisen kannalta hyvin suunniteltua kaupunkia. Muita yhtä hyviä ovat sekä uusi että vanha Herttoniemi, Arabianranta, Myllypuro ja Malmi.
– Mutta yllättäen myös Töölö ja Vallila. Mutta ne onkin rakennettu ennen autojen ylivaltaa, Laatikainen sanoo.
Mutta eivät asiat ole muuallakaan huonosti. Laatikaisen mielestä Helsingissä tehdään paljon asioita oikein arkiliikkumista ajatellen.
Tutkimuksen kohteena olleet, 55–75-vuotiaat helsinkiläiset, saivat tutkimuksessa nimetä myös ”onnen paikkojaan” kaupungissa. Tuskin on sattumaa, että ne ovat pitkälti samanlaisia kuin paikat, jotka saavat ihmiset liikkumaan.
– Vuosaaressa onnen paikkoja merkittiin paljon juuri Aurinkolahteen. Rannat, vesiaiheet ja viheralueet näyttävät tuottavan ihmisille onnellisuutta, Laatikainen päättelee.
Onnen paikkoihin Aallon tutkimusryhmässä on perehtynyt niistä gradun tehnyt Elli E. Saari
Nykyisin arkiliikkumisen edistäminen on otettu huomioon jopa Helsingin strategiassa.
Laatikainen kiittelee esimerkiksi Jätkäsaaren suunnittelua.
– Asuinaluetta halkoo tulevaisuudessa suuri viheralue. Liikkuminen on lähtökohtaisesti suunniteltu niin, että tätä kevyen liikenteen pääväylää pitkin pääsee kävellen, pyörällä tai vaikka pyörätuolilla sujuvasti aina Ruoholahteen saakka, Laatikainen sanoo.
Tutkimuksessa selvisi, että ympäristö on vahvemmin yhteydessä kävelyn määrään kuin henkilön tulotaso, koulutus tai koettu terveys.
– Mielekkääksi koettu ja käveltävä lähiympäristö voi saada sohvaperunankin liikkeelle, Laatikainen sanoo.