Syksyllä 1981 Klaus Lindgrenin opintoraha viivästyi ja hän sai ujutettua itsensä plokkariksi eli pullojenkerääjäksi Tavastia-klubille.
Nyt 38 vuotta myöhemmin Lindgren pitelee kädessään kirjaansa Tavastian kulisseissa – neljä ja puoli kerrosta täyttä sikaa
Se ei ole rockkirja vaikka rockklubista kertoo. Se ei ole kohukirja, sillä se ei paljasta kuka teki mitä kenenkin kanssa takahuoneessa. Kirja kertoo Tavastian noususta ikoniseksi rockklubiksi 1970- ja 1980-luvuilla henkilökunnan näkökulmasta.
Lindgren oli töissä Tavastialla kymmenen vuotta ja hän teki kirjan vanhan työyhteisönsä puolesta.
– Kymmenkunta vuotta sitten ilmestyi pari Tavastia-kirjaa, joista me entiset työntekijät emme oikein tunnistaneet itseämme, kertoi Arto Nikkarinen perjantaina kirjan julkistamistilaisuudessa.
Lindgrenin kirjassa käytetään Tavastialla muotoutunutta slangia. Hämäläisen Osakunnan tanssityöntekijät ovat "hottilaisia" ja asiakkaita kutsuttiin "luteiksi" – ei tokikaan heidän kuullensa.
Ravintolatyö oli rankkaa ja huumori karua.
– Se oli vain kestettävä.
Henki oli kuitenkin hyvä ja yhteisöllinen.
– Minkä työpaikan työntekijät pitävät yhteyttä toisiinsa 30 vuoden jälkeenkin? Se kertoo jotain siitä ainutlaatuisesta yhteisöllisyydestä.
Kirja painottuu 1980-lukuun.
– 1980-luvun alkuvuosien pöytäkirjat ovat kaikkein parhaiten tallella. Painotusta selittää sekin, että itse olin Tavastialla töissä vasta vuodesta 1981 lähtien. Me sitten kuunneltiin juttuja vanhoista villeistä ajoista.
Villiä meno oli 80-luvun alussakin. Alunperin tarkoituksena oli tarjota osakuntalaisille sivutöitä. Pikkuhiljaa mukaan tuli muitakin opiskelijoita ja ravintolatoiminnan alkeet opittiin kantapään kautta.
Vielä 1980-luvun alussa portsarien ulosheitot olivat kovaa ja suoraviivaista vääntöä. Asiakkaistakin osa vasta opiskeli ravintolakäyttäytymistä ja portsareille käytiin haastamassa joskus tarkoituksellakin riitaa. Viranomaisetkin ottivat Tavastian silmätikukseen.
Erityisesti punkkareita karsastettiin alussa ja tunne oli molemminpuolinen. Lama kehotti keikallaan 1980-luvun alussa yleisöä pieksämään Tavastian portsarit. Pöytiä ja tuoleja hajosi. Seurauksena oli porttikielto ja Lama levytti raivonpurkauksensa Tavastia
Faktojen tarkistamisessa on Lindgrenillä ollut valtavasti työtä. Huhu kertoi, että 1980-luvun alussa portsarit ajoivat punkkari Pandaa takaa kunnes saivat tämän kiinni linja-autoasemalla.
– Totta se oli. Soitin asiasta Pandalle ja yhdelle portsarille.
Kirja kertoo tarkasti Tavastian kulta-aikojen lisäksi myös työtaistelusta ja henkilökunnan ristiriidoista työnantajan kanssa. Yhtenä merkkipaaluna oli vuosi 1985, jolloin henkilökunta muuttui täysipäiväiseksi.
– Silloin loppui opiskelijatyövoiman käyttö.
Samalla Tavastia ja koko suomalainen rockkulttuuri ammattilaistui. Bändeille ryhdyttiin tarjoilemaan ruokaa ja juomaa. Asiakaspalvelu hiipi Tavastiallekin ja vastavuoroisesti yleisö oppi käyttäytymään. Väännöt vähenivät.
Vuonna 1991 ravintolayhtiö ajautui konkurssiin. Lindgren pisti kymmenen vuoden jälkeen prikkansa naulaan.
– Siihen kirjan tarinakin päättyy, kiteyttää Lindgren.
Uudelleen ovensa avanneen Tavastian tarinan saa kertoa joku muu.