Parisuhdekursseja annetaan jo häälahjaksi – Liki 50 vuotta naimisissa olleet Marja-Leena ja Risto tietävät, mikä on tärkeintä: "Sipaisu olkapäähän riittää kertomaan"

Junamatka Helsingistä Lahteen kesti 50 vuotta sitten helmikuussa kaksi tuntia. Se sopi hyvin Marja-Leena ja Risto Niemiselle He olivat tuttuja jo ennestään, mutta junamatkan jälkeen kiinnostus toista kohtaan kasvoi ihastukseksi.

– Syötiin mandariineja varmaan kaksi kiloa. Ja puhuttiin, Marja-Leena Nieminen kertoo ensimmäisestä yhteisestä matkasta.

Riston keskustelutaidot ja rohkeus tekivät häneen vaikutuksen. Junamatkaa seuranneella viikolla Risto jo pyysikin Marja-Leenaa elokuviin. Kihloihin pari meni joulukuussa 1969 ja naimisiin pääsiäisen tienoilla 1971.

– Haaveilimme juhannushäistä, mutta emme jaksaneet odottaa sinne asti, Marja-Leena Nieminen kertoo.

Keskustelu on jatkunut ensi hetkestä lähtien. Kaikesta on aina pystytty puhumaan. Riitatilanteissa voi kuitenkin olla hyvä pysyä myös hetki hiljaa.

– Jos tulee riita, kannattaa vähentää kaasua, Risto Nieminen sanoo.

Myös Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula pitää vuorovaikutusta tärkeänä asiana.

– On tärkeää pystyä ratkaisemaan riidat niin, että pari ei syyttele toisiaan. Ristiriidat kannattaisi käsitellä sivistyneesti molempia tyydyttävällä tavalla, Kontula sanoo.

Niemiset pitävät tärkeänä, että toisen sanomisia ei aleta tulkita liikaa. Sen sijaan voi kysyä, mitä toinen tarkoitti.

– Pitää olla tahtoa toisen ymmärtämiseen eikä ymmärtää tahallaan toisen sanomisia väärin, Marja-Leena Nieminen sanoo.

Tilastojen mukaan useimmat eroista tapahtuvat kolmannen avioliittovuoden paikkeilla. Osmo Kontulan mukaan ajankohtaan liittyy elämäntilanne: ruuhkavuodet ja pikkulapsiarki.

– Siihen sopeutuminen ei välttämättä ole helppoa.

Niemiset tunnistavat ilmiön. Heidän esikoisensa syntyi kolmen ja puolen avioliittovuoden jälkeen.

Risto työskenteli pappina epäsäännöllisissä työvuoroissa, ja Marja-Leena viimeisteli opintojaan lääketieteellisessä. Lopputentteihin hän luki öisin, ja molemmat olivat väsyneitä ja uupuneita. Eroa he eivät silti koskaan harkinneet.

Vielä pikkulapsiarkea haastavampia olivat vuodet lähetystyössä Tansaniassa. Niemiset asuivat siellä yhteensä seitsemän vuotta 1980- ja 1990-luvuilla.

Maan talous ja muut asiat olivat sodan jäljiltä sekaisin, ja molemmilla oli paljon töitä. Sairaala-arki poikkesi Suomesta, ja Marja-Leenan päivystysvuorot kestivät viikon yötä päivää. Siinä vaiheessa parilla oli kaksi lasta, jotka olivat 200 kilometrin päässä koulussa toisella paikkakunnalla.

Samalla vuodet niittasivat heidät entistä paremmin yhteen.

– Jos jotain ristiriitoja tuli, ne piti selvittää heti. Olosuhteet olivat sellaiset, että ei olisi jaksanut tehdä töitä, jos meillä olisi ollut riitaa, Marja-Leena sanoo.

Pitkän suhteen tärkeimpänä asiana Niemiset pitävät hyvää tunneyhteyttä. Sillä he tarkoittavat samalla aaltopituudella olemista.

– Jos kuvataan musiikin kielellä, tunneyhteys on sitä, kun soittaa kahta säveltä vaikka pianolla ja syntyy yläsäveliä. Ne ovat enemmän kuin näiden kahden summa. Mielestäni tunneyhteys on tällaista sielujen resonanssia, Risto Nieminen sanoo.

Marja-Leenasta tunneyhteyteen liittyy myös toisen kuunteleminen ja ymmärtäminen. Risto nostaa esiin lisäksi läsnäolon tärkeyden.

– Avioliitossa hyvin herkästi aistii, onko toinen paikalla vai ovatko ajatukset jossain muualla. Kaikkein rakkain on tässä vierellä, ja on vain tämä hetki.

Osmo Kontulan mukaan rakkauden ylläpitäminen syntyy hyvin pienistä, arkisista teoista: eväiden tekemisestä toiselle tai yllättämisestä.

Niemiset syövät ja harrastavat yhdessä sekä sanovat kauniita asioita toisilleen. Joskus myös pieni kosketus riittää.

– Sipaisu olkapäähän riittää kertomaan, että Ristolla on lämpimiä ajatuksia minua kohtaan, Marja-Leena Nieminen sanoo.

Avioerot alkoivat yleistyä 1980-luvun lopussa, kun avioliittolain uudistus astui voimaan. Se mahdollisti sen, että eroa saattoi hakea jompikumpi. Aiemmin ero oli mahdollista vain, jos sitä haettiin yhdessä. Samalla poistui eron ehto, jossa piti todistaa toisen olleen uskoton.

Erityisesti 2010-luvuilla on saanut lukea otsikoita, joissa kerrotaan, kuinka puolet liitoista päätyy eroon. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Tilastokeskuksen mukaan eroon päättyy todellisuudessa noin 39 prosenttia liitoista.

– Enemmistö avioliiton solmineista jatkaa toisen kuolemaan asti. Se on se tavallinen tarina edelleen, Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kertoo.

Kymmenen avioliittovuoden jälkeen joka neljäs solmituista liitoista on purkautunut. Kun mennään 25 avioliittovuoteen, erojen määrä alkaa olla lähellä 40:ää prosenttia.

Jos avioliitto on kestänyt kymmenen vuotta, todennäköisyys sen purkautumiseen on selvästi pienempi kuin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

30 viime vuoden aikana avioerojen määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Vaikka eroista on tullut uusi normaali, pariskunnat haluavat ja tavoittelevat edelleen elämän pituista avioliittoa.

– Jokainen, joka suhteeseen lähtee, haluaa sen kestävän, sanoo parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Liisa Välilä.

Hänen mukaansa ihmiset kaipaavat turvallisuutta ja luottamuksellista suhdetta.

Tilastokeskuksen tuoreimmat erotilastot ovat vuodelta 2017. Tuolloin avioeroon päättyi 13?485 liittoa. Määrä väheni 292:lla edelliseen vuoteen verrattuna. Avioerojen määrää selittävät Välilän mukaan henkilökohtaiset kasvuprosessit. On kolmenkympin ja neljänkympin kriisejä, joihin haetaan syytä puolisosta.

– Ihmiset toimivat nopeasti eivätkä välttämättä malta pohtia asioita pitkään ja katsoa peiliin, Välilä sanoo.

Aiempien sukupolvien malli vaikuttaa. Jos omat vanhemmat ovat eronneet, eroamisen mallin on oppinut kotoa. Myös odotukset avioliittoa kohtaan ovat erilaisia kuin ennen. Nykyisin kumppanin tulee olla myös ystävä, mikä tuo omia paineita suhteeseen. Toisaalta apuakin haetaan aiempaa herkemmin.

– Jotkut saavat jo häälahjaksi parisuhdekurssin, Välilä sanoo.

Osmo Kontula nostaa esiin myös tunnetekijät, joiden varassa parisuhteet nykyään ovat. Tasa-arvoistuneessa yhteiskunnassa ei ole pakko pysyä naimisissa esimerkiksi taloudellisten syiden takia.

– Ajan kuluminen voi tuoda esiin ei-toivottuja yllätyksiä, jotka eivät mahdu käsitykseen itselle sopivasta parisuhteesta.

Pääsääntöisesti erot tapahtuvat keski-iässä, 40 ikävuoden paikkeilla. Kahden seuraavan vuoden aikana on löytynyt uusi kumppani, ja uudelta suhteelta saadaan niitä asioita, joita on toivottu.

– Siinä suhteessa erot ovat usein onnistuneita, Kontula sanoo.

Kirjoittaja: Laura Ikävalko