Tanskalaiset huippudesigntuolit tulivat museoon – oman peffan alle voi sovitella uudempaa Imola-klassikkoa

Katsoja voi kokea mukavia jälleennäkemisen tunteita Suomen lasimuseon tanskalaista muotoilua esittelevässä näyttelyssä. Se ei ole ihme, sillä suomalaiset ovat aina 1950-1960-luvuilta lähtien olleet kiinnostuneita tanskalaisista tuotteista, etenkin huonekaluista.

– Niitä näkee aika paljon suomalaisissa kodeissa. Myös netissä on sen ajan hyllyjä ja pöytiä myynnissä, tietää lasimuseon amanuenssi Uta Laurén.

Näyttelyn on huomattava kokonaisuus tanskalaista muotoilua 1900-luvun alusta aivan nykypäivään. Sen 200 esineestä yllättäen vain pieni osa on lasia.

– Tanskalaisessa muotoilussa huonekalut, hopea ja keramiikka ovat aina olleet tärkeässä roolissa. Lasi ei niinkään, Laurén selvittää.

Niin ollen hopeiset esineet kuten tarjoiluastiat kiiltelevät liki kaikissa, eri aikakausien esineistöä esittelevissä vitriineissä. Niistä voi bongata myös monelle tutut värikkäät emalikattilat sekä yhä Tanskasta matkamuistoina tuotavia puuesineitä.

Vanhimmista esineistä osa oli näytteillä jo vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Niiltä ajoilta ovat mennyttä maailmaa edustavat esineet kuten vati, jolle asetettiin käyntikortit, reikäinen lusikka sokerin sirotteluun ja mustesäiliö, joka on saanut ympärilleen muhkean veistoksen. Näyttelyn harvinaisuus on Paul Gauguinin suunnittelema keraaminen apinaveistos.

Esineistö on peräisin saksalaisen Grassi-museon kokoelmista.

– Museo alkoi kerätä tanskalaista taideteollisuutta aivan perustamisvuodestaan 1874 alkaen. Näyttelyn vanhimmat esineet ovat siltä ajalta.

Miksi saksalaisen museon kokoelmissa tanskalaisilla on niin suuri merkitys, selittyy Laurénin mukaan sillä, että Keski-Euroopassa pohjoismaista muotoilua ylipäätään on aina ihailtu.

– Tanskalaiset ovat myös hyviä markkinoijia, hän tuumaa.

Hän arvioi, että pohjoismaisessa muotoilussa suomalainen edustaa sen puhdaslinjaisinta ja selkeintä suuntaa. Tanskalaisessa muotoilussa on nähtävissä vaikutteita keskieurooppalaisesta ja joidenkin mielestä etenkin italialaisesta muotoilusta. Tanskalaiset korostavat tuotteissaan myös käsityöläisyyttä.

Näyttelyssä huomiota kiinnittävät ennen kaikkea tuolit. Houkutus kokeilla niiden istumismukavuutta on suuri, mutta näyttelytuoleihin ei sovi istua. Sen sijaan ala-aulassa on Henrik Pedersenin Imola -nojatuoli, jossa voi testata, miltä tanskalainen design tuntuu.

Tuoli on kuulunyt tanskalaisen BoConceptin mallistoon 10 vuoden ajan.

Ne näyttävät aivan jättimäisiltä padoilta tai kattiloilta, mutta ovat kuitenkin lasia. Muhkeita patojaan niiden tekijä, suomalais-ranskalainen Nathalie Lautenbacher kutsuu satupadoiksi.

– Kun arkiesineet valmistetaan lasista, niistä tulee käyttökelvottomia, mutta samalla arvokkaita ja arvoituksellisia hahmoja, tuumaa tekijä itse, joka Suomessa tunnetaan paremmin entisen Lahdenmäkenä.

Harkot ja padat -teossarja on näyttelyn jälkeen siirtymässä lahjoituksena Suomen Lasimuseon haltuun.

– Erikoista niissä on lisäksi se, että ne on tehty Nuutajärven sulkemista edeltävänä kesänä vuonna 2013, amanuenssi Uta Laurén kertoo.

Ne muistuttavat myös keramiikkaa, joka olikin Lautenbacherin keskeinen materiaali pitkään. Vuonna 1974 syntynyt Lautenbacher valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1999 muotoilijaksi. Hän keskittyi työssään arjen estetiikkaan ja keramiikkaan, niin astioiden pientuotantoon kuin uniikkeihin teoksiin.

Ensimmäiset lasiesineet syntyivät jo opiskeluaikana; kaksiosaiset Natal-maljakot, joita voi käyttää niin pienille kuin pitkävartisille kukille. Lautenbacher halusi näin nostaa pienen luonnonkukkakimpunkin kuten sinivuokot korkealle pöydän pinnasta.

Näyttelyssä esillä olevat värilliset Sauma-juomalasit on tehty aikoinaan lasinpuhaltaja Jaakko Liikasen JL-Studiolla. Lautenbacherin suunnittelemia ovat myös muun muassa Aamu-arkiviinilasit ja kuumankestävästä värilasista tehtu Pupulu-teeastiasto.

– Oli jo korkea aika saada Lautenbacherin näyttely meille, tuumaa Laurén.