EROT Osassa Helsingin päiväkotien lähialueista alle kymmenesosalla on korkeakoulututkinto. Toisilla alueilla perheet tienaavat yli 100 000 euroa vuodessa.
Erot Helsingin päiväkotien toimintaympäristöissä ovat revenneet valtaviksi. Asukkaiden keskimääräisten vuositulojen ero päiväkotien lähialueiden välillä on kasvanut yli nelinkertaiseksi.
Pienimmillään keskimääräiset vuositulot ovat tuloköyhimmällä päiväkodin lähialueella alle 15 000 euroa, kun taas hyvätuloisimmalla alueella keskitulot nousevat yli 63 000 euroon.
Hyvätuloisimmilla alueilla puolestaan kotitalouksien, eli esimerkiksi kahden tulonsaajan perheen yhteenlasketut tulot ovat yli 103 000 euroa vuodessa. Heikoimmilla alueilla kotitalouksien keskitulot jäävät 26 000 euroon.
Ja kun jollain alueella korkeakoulutus voi olla 60 prosentilla aikuisista, toisella alueella korkeakoulutettujen määrä jää 9 prosenttiin. Ero on kuusinkertainen. Artikkelin tutkimuksesta on julkaissut kaupungin Kvartti-verkkolehti.
Tutkija, kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius kertoo, että hän osasi odottaa, että päiväkodeilla on isommat erot kuin kouluilla. Ne toimivat pienemmällä alueella ja aiemmista tutkimuksista tiedetään, että huono-osaisuus keskittyy jopa korttelitasoisesti.
– Mittaluokka oli kuitenkin yllätys. Erot ovat niin isoja, että on kuin päiväkodit toimisivat lähes eri maissa.
Berneliuksen mukaan erot lasten ja perheiden taustoissa näkyvät väistämättä päiväkotien arjessa. Segregaatiossa Suomi ja Helsinki alkaa nyt olla muun Euroopan tasoa.
– Esimerkiksi Vantaalta tiedetään, että on jo päiväkoteja, joissa ei ole yhtään suomea äidinkielenään puhuvaa lasta.
Asiaan pitäisi Berneliuksen pikaisesti herätä Helsingin ja koko maan tasolla ja lisätä myös tutkimusta.
– Meillä ei vieläkään systemaattisesti tunnisteta eriytymisen mittaluokkaa ja sitä kuinka laajasti se palveluihin vaikuttaa.
Berneliuksen mukaan mikään yksittäinen toimija ei voi ratkaista laaja-alaista ongelmaa, vaan siihen pitäisi puuttua esimerkiksi kaupunkirakenteella, sosiaalityön ja neuvolan yhteistyöllä ja päiväkotien keskinäisellä yhteistyöllä.
Berneliuksen mukaan ongelmiin pitää ja kannattaa kiinnittää huomiota juuri varhaiskasvatuksessa, jossa vaikutukset tulevaisuuteen ovat kaikkein suurimmat.
– Kannatellaan niitä perheitä, joissa on haastavammat olosuhteet.
Helsinki on muun muassa edistämässä lähipäiväkotiperiaatetta, joka takaisi perheelle päivähoitopaikan oman koulupiirin alueelta.
– Segregaation näkökulmasta en näe sitä uhkana, eroja tuotetaan muulla tavalla. Kouluista tiedetään, että mitä enemmän valintaa, niin sanottua koulushoppailua, sitä suurempia eroja syntyy. Koulua kun ei valita pelkän opetuksen perusteella, vaan pikemminkin sosiaalisin perustein, Bernelius toteaa.
Helsinki jakaa positiivisen diskriminaation rahaa nykyisin myös päiväkodeille. Lisärahan tarkoitus on tasoittaa eroja.
– Totta kai rahalla voi tehdä paljon, saada lisäaikuisia ja pienentää ryhmäkokoja. Mutta mikä on se summa, joka tukitoimiin riittää, sitä ei ole tutkittu. Hollannista esimerkiksi tiedetään, että kun eriytyminen on riittävän isoa, niin resurssipanostukset eivät riitä parantamaan kouluje tuloksia.
Eli käytännössä lapsia pitäisi saada kouluihin ja päiväkoteihin sekoittuneemmin ja laajemmin eri taustoista.
– Jos päiväkotiryhmässä on vain muutama suomenkielinen, ei ole mitään rahasummaa, joka sen jälkikäteen korjaisi, Bernelius selventää.