Viimeinen Suomen ääni Pentti Fagerholm vaikeni 20 vuotta sitten – "Välillä niitä aikoja kaipaa, kun kuuntelee nykyajan törkyturpia", sanoo hänen poikansa Michael Monroe

IHMISET Tämän vuoden tammikuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Ylen pääkuuluttaja Pentti Fagerholm poistui eetteristä. Nyt on oikea hetki antaa työkavereiden, ystävien ja perheenjäsen muistella Lapin tuntureilla viihtynyttä ja Helsingin Kalliossa eläkepäivänsä viettänyttä kulttuurintekijää.

Iltalehden (yllä) ja Ilta-Sanomien uutisotsikoita 24.1.1998. Grafiikka Jukka Päivärinta

Silja Kononen

Kaupunkitarinan mukaan Pentti Fagerholm ja Esko Riihelä matkustivat samassa junassa Helsingin päärautatieasemalta kohti Ilmalaa, työpaikkaansa. Miesten jutellessa vaunusta kuului väsyneen matkustajan ääni: ”Pistäkää se radio pienemmälle.”

Nykylapset eivät vitsiä ymmärrä. He eivät tunnista liikenneohjelmien Riihelän, saatikka kuuluttaja Fagerholmin ääntä.

Mutta on yksi toinen Fagerholm, jonka he todennäköisesti tunnistavat – nimittäin Pentin nuorin poika Matti. Hän on rockmuusikko Michael Monroe

Varttuneen väen keskuudessa isä Fagerholm on kenties yhä se kuuluisampi, koko kansan tuntema radioääni. Pitkään Hyvinkäällä asunut Yleisradion pääkuuluttaja jäi eläkkeelle vuonna 1998 eli 20 vuotta sitten.

Pentti Fagerholm ei ole enää nauttimassa eläkepäivistään. Hän siirtyi tästä ajasta iäisyyteen 20. helmikuuta 2015, pian 80-vuotispäivänsä jälkeen. Yle Uutiset kertoi, että sydänvaivoista pitkään kärsinyt Fagerholm menehtyi Helsingissä Haartmanin sairaalassa.

Hänen kuolemansa huomattiin mediassa myös siksi, että poika Michael oli tuolloin tähtivalmentajana The Voice of Finlandin neljännellä tuotantokaudella. Hautajaisten jälkeisenä päivänä oli suora lähetys, ja Monroe liikuttui kyyneliin tv-kameroiden edessä isäänsä muistellessaan.

Hän kertoi, että myös isä tykkäsi katsoa ohjelmaa.

– Pentti oli ihana ihminen, jolla oli loistava huumorintaju, Monroe kiitteli.

Tähtivalmentajan mukaan hänen isänsä muistoa kunnioitettaisiin parhaiten ”klassiseen esiintyjien tyyliin”.

– Show must go on, hän totesi.

Kuhmoisissa 25. tammikuuta 1935 syntynyt Pentti Fagerholm tuli Yleisradioon kesäkuuluttajaksi 20-vuotiaana. Hän aloitti 1955 pienessä Fabianinkadun toimituksessa kreivi Carl-Erik Creutzin alaisuudessa. Seuraavan vuoden tammikuussa hänet vakinaistettiin. Kuuluttajilta vaadittiin sopivan äänen lisäksi tilannetajua, täsmällisyyttä ja hyvää yleissivistystä.

– Suomenkielisellä osastolla kuuluttivat silloin Kaisu Puuska-Joki ja Matti Tamminen, ja minä tulin kolmanneksi ääneksi. Ruotsinkielisellä puolella oli Carl-Erik Creutz, hän oli tullut radioon jo vuonna 1939, siirtyi sitten suomenkieliselle osastolle Tammisen muuttaessa Saksaan, Fagerholm kertoi lehdistötiedotteessa ensimmäisistä työtovereistaan 22. tammikuuta 1998.

Vuonna 1976 Creutz jätti tehtävänsä nuoremmille, ja Fagerholm peri pääkuuluttajan tuolin. Yleisradion palveluksessa hän oli kaikkiaan 42 vuotta. Niin pitkän uran saavuttaa harva nykypäivänä.

Fagerholmin eläköityessä uutena lähetystoiminnan päällikkönä aloitti tuolloin 33-vuotias Timo Teräsvuori

Teräsvuori muistaa Pentin korrektina herrasmiehenä, joka esimiehenä johti mieluiten omalla esimerkillään. Hän ei korottanut ääntä edes silloin, kun uusi kuuluttaja mokasi.

– Ja niinhän kaikki tekevät. Jossain vaiheessa tapahtuu se dramaattinen moka.

Teräsvuorellekin niin kävi. Aamulla kello 7–8:n välillä hän ja niin ikään nuori äänitarkkailija sotkeutuivat aikatauluissa. Aikamerkki ja uutiset olivat puskemassa aamuhartauden päälle. Ensin mainittuja ei voinut siirtää eteenpäin, eikä toisaalta jälkimmäistä katkaista.

– Aamuhartaus on radiossa melkeinpä pyhä asia. Tilanne oli todella paha.

Teräsvuoren oli keksittävä hätäratkaisu. Ennen loppuvirttä, kesken saarnan, äänitarkkailija liu’utti Teräsvuoren merkistä lauseiden välistä ulos. Tärkeä loppulause jäi kuulematta, eikä Teräsvuori selvinnyt tilanteesta ilman harmistunutta palautetta Kirkon tiedotuskeskukselta.

Selvittelijäksi Ylen päässä joutui Fagerholm.

– Kun Pentti tuli töihin, hän kurtisti kulmiaan ja kysyi, mitä täällä tapahtui.

Teräsvuori selitti, ripotteli tuhkaa päälleen ja moitti itseään huonoksi ihmiseksi. Fagerholmille selvitys kelpasi, ja asia oli sillä käsitelty.

OtavanKuka kukin on -kirjassa kerrotaan, että Fagerholmin vanhemmat olivat nimismies, varatuomari Artturi Reino Fagerholm ja Siiri Louise Vuorio. Liitosta Marjatta Kiilaksen kanssa syntyi kolme lasta, Jari, Eero ja Matti. Työuran ja luottamustointen lisäksi kerrotaan sotilasarvo (vänrikki) ja puolue (SDP) sekä harrastukset: kaamos, kevät, ruska, matkailu ja musiikki.

Fagerholm ei kuitenkaan ollut poliittisesti aktiivinen, kertoo hänet pitkään tuntenut ystävä, eläkkeellä oleva toimittaja Kaisa Jaakkola

– Sosiaalidemokraatti hän oli lähinnä mielipiteen tasolla, hän oli demari maailmankatsomukseltaan. Mutta ei hän ikinä ollut esimerkiksi ehdokkaana vaaleissa. RTTL:ssä (radio ja televisiotoimittajien liitto) Pena oli aktiivinen.

Jaakkola tutustui Fagerholmiin töissä ja Yleisradion naapurissa Kellarikrouvissa, jossa samanhenkiset puivat maailmanmenoa. Työroolissaan hillitty ja pidättyväinen Fagerholm osasi Jaakkolan mukaan vapaa-ajalla suuttua ja kirotakin – toki maltillisesti ja pienessä piirissä. 70-luvun yleläisten tapaan hän osasi myös juhlia pikkutunneille asti. Hän saattoi lähteä suoraan juhlista kuuluttamaan.

– Työt hoidettiin, oli tilanne mikä tahansa. Sellainenkin tarina on, että kerran juhlat jatkuvat aamuun asti. Radio oli auki. Joku juhlijoista luuli, että Pentti pelleilee. Hän ei ollut huomannut, että Pena oli jo lähtenyt juhlista ja oli töissä.

Tiedetään, että Fagerholm rakasti luontoa, eritoten Tunturi-Lappia ja Koillismaata.

”Kevätauringon noustessa Kilpisjärven taivaalle on Saanan ja Mallan hohtavat hanget Pentti Fagerholmin suksien alla. Puiden puhjettua uusiin lehtiin Kuusamon vanhin luontopolku Karhunkierros ja Kitkajärven Suonnansaari ovat tulleet hyvin tutuiksi ’Suomen äänelle’ niinä kymmeninä kesinä, joita on viettänyt Koillisella kamaralla”, maalailtiin Fagerholmin eläköitymisestä kertovassa lehdistötiedotteessa. Sen oli laatinut hänen hyvän ystävänsä, kirjailija Reino Rinteen poika Wesa Rinne

Hiihtämään Fagerholm kannusti myös poikiaan. Michael Monroe on muistellut Hyvinkään-lapsuusmuistojaan Liken julkaisemassa elämäkerrassa. Hän kertoo, että hänen vanhempansa erosivat vuonna 1973, kun hän oli kymmenvuotias.

Äiti ja pojat jäivät Helsinkiin, ja isä muutti Hyvinkäälle.

Tämän jälkeen pojat tapasivat isää harvemmin mutta säännöllisesti. He viettivät muun muassa hiihtolomia tämän luona.

– Pentti oli lempeä ja kärsivällinen, ja hänellä oli omat ihanat tapansa ja luonteenpiirteensä, Monroe kertoo Aamupostille.

Perhe kutsui rokkaria myös nimellä Makke.

Yleisradiossa linjamiehenä työskentelevä Eero Fagerholm kertoo, että Hyvinkään Sveitsi tuli tutuksi. Hän ja Matti Fagerholm harrastivat mäkihyppyä, Eero edusti myöhemmin jopa Helsingin Hiihtoseuraa lajissa.

– Jari harrasti slalomia.

Eero Fagerholm kertoo, että hänen isänsä oli hauska mies.

– Hänellä oli loistava tilannehuumorin taju.

Samaa sanoo veli. Monroen mukaan hänellä oli paras mahdollinen isä, joka oli hänen esikuvansa.

– Minulla on hänestä pelkästään ylistäviä, ihailevia ja kunnioittavia sanoja. Hän oli erittäin älykäs, kiltti, kohtelias ja huomaavainen herrasmies, jolla oli loistava huumorintaju. Hän inspiroi minua olemaan kohtelias ja huomaavainen, kuten myös äitini Marjatta.

Muusikkopoika tiesi isän olevan hänestä ylpeä.

– Varsinkin sen jälkeen, kun minusta tuli jopa kuuluisampi kuin hän itse. Hän osti poikkeuksetta aina kaikki julkaisemani levyt itse levykaupasta, koska halusi tukea ja kannustaa, eikä ottanut vastaan tarjoamiani ilmaiskopioita.

Suomenmaa-lehti kertoi 23. tammikuuta 1998, että yleisöpalautteen mukaan monelle radion kuuntelijalle kuuluttajat olivat kuin perheenjäseniä.

Fagerholmilla oli oma ihailijajoukkonsa.

– Hänellä oli poikkeuksellisen pehmeä ja miellyttävä äänensävy ja asiallinen, persoonallinen tyyli, joista yhä tänäkin päivänä kuuluu kaikuja uudessa sukupolvessa, Monroe luonnehtii.

Hän näkee isänsä aikakautensa viimeisenä edustajana, jonka myötä radiosta poistui myös ”tietynlainen taso ja arvokkuus”. Tuohon aikaan vallitsi paljon tiukempi kuri ja sääntöjä noudatettiin hyvinkin tarkasti, varsinkin äidinkielen käytössä, hän sanoo.

– Ja kyllä niitä aikoja välillä kaipaakin, kun kuuntelee useita nykyajan epäammattilaisia ”törkyturpia” höpöttämässä melkein mitä tahansa sylki suuhun tuo. Semmoinen ei ennen olisi tullut kuuloonkaan, Monroe sanoo.

Kun Fagerholm yleni esimieheksi ja toimituspäälliköksi, hän ei luopunut rakastamastaan kuuluttajan työstä. Hän säilytti loppuun asti tyynen ja tyylikkään linjansa.

Jäädessään eläkkeelle hän evästi kollegojaan Helsingin Sanomissa 24.1.1998 julkaistun jutun mukaan näin:

– Olkaa kiltisti ja vaalikaa hyvää kieltä sekä vieraskielisten sanojen oikeaa ääntämystä.

Timo Teräsvuori kertoo, että Fagerholm malttoi eläköitymisensä jälkeen pysyä sivussa työpaikan asioista.

– Tunsin kyllä lämpimän katseen. Tiedän, että hän kuunteli radiota. Mutta hän ei seurannut meitä kulmat kurtussa, vaan lempeän lämpimästi. Hän oli sellainen isähahmo.

Teräsvuoren mukaan Fagerholm oli ehdottomasti julkkis, eikä rooli hänen uskoakseen ollut epämieluisa.

– Hän ei tuonut esiin, että se olisi ollut kivaa, mutta luulen, että se oli Pentistä pienesti mukavaa. Hän ei ikinä valittanut siitä, että on julkisuuden henkilö.

Fagerholmin jälkeen kuuluttajat eivät ole enää samanlaista statusta saavuttaneet. Teräsvuori toteaa, että koko media, kuten maailmakin, on muuttunut.

Useat sanomalehdet noteerasivat Fagerholmin viimeisen työpäivän. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kuvaili jutussaan, että kun kello läheni 12:ta Fagerholm nosteli kuuluttamossa hartioitaan ja kiersi kuulutuspöytää ”kuin lievästi häiriintynyt karhu”. Parikymmentä kollegaa, kuvaajaa ja toimittajaa tuijotti häntä lasiseinän läpi. Kaikkia kiinnosti, mitä Fagerholm viimeiseksi sanoo.

Minuuttia vaille tasan Fagerholm avasi äänikanavan ja kertoi, että ”kuuntelimme neljännen osan Tom Sawyerin seikkailuista.” Ilta-Sanomien toimittaja havainnoi, ettei ulkopuolinen kuule merkkiäkään paineesta. Sen jälkeen tulivat puolenpäivän kumahdukset. Ne kestivät 42 sekuntia.

Ja sitten. Kello löi 12. Fagerholm kertoi, että kohta päättyy hänen viimeinen kuulutusvuoronsa. Oli päivän mietelauseen aika. Sen hän oli saanut valita itse. Jäähyväiset kuulijoilleen hän jätti ystävänsä Reino Rinteen runolla Puolet pois kokoelmasta Anna minulle atomipommi

Se edustaa degrowth-ajattelua vuodelta 1970. Tekstin ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Jos malttaisimme mielemme, ja tyytyisimme hieman vähempään, hiljentäisimme vähän vauhtia, ja silmäilisimme ympärillemme, jos tekisimme parannuksen, säilyisi maapallo elinkelpoisena, parin seuraavan sukupolven ajan. Jos oikein todella järkiintyisimme, maa saattaisi selviytyä ja säilyä elinkelpoisena iäisyyteen.

Fagerholm luki kuusi säkeistöä sisältävän runon kokonaan ja sanoi sen jälkeen:

– Tähän runoon päätän viimeisen kuulutusvuoroni. Olen aina viihtynyt seurassanne, hyvät kuulijat, ja siitä haluan lausua parhaat kiitokseni. Kiitoksia.

Fagerholm nousi pöydän takaa ja poistui kuuluttamosta. Timo Teräsvuori kertoo, että Fagerholm vaikutti jopa yllättyneeltä, kuinka paljon kollegoita oli kerääntynyt oven ulkopuolelle.

Miksi valitsit tuon runon, iltapäivälehtien toimittajat kysyivät.

– Yhdestä ainoasta syystä: se on hyvä. Rinteen tekstiä pitäisi jakaa ilmaispainoksena jokaiseen kotiin. Asia on painavaa, hän vastasi Ilta-Sanomien toimittajalle.

Fagerholm lisäsi vielä, että radiokuuluttajan roolissa hänen on täytynyt olla puolueeton:

– On pitänyt korrektisti ja ystävällisesti myydä sellaistakin ohjelmaa, joka on roskaa, jota ei kovin ole Ylen ykkösellä, hän sanoi.

Yleläiset nostivat maljat ja halasivat Fagerholmia.

– Alkossa oli käynyt (Ylen 1:n tuolloinen ohjelmajohtaja) Olli Alho, ja hän on shampanjamies, joten todennäköisesti laseissa oli shampanjaa, Teräsvuori päättelee.

Sitten ihmiset liukuivat töihinsä.

– Show’n täytyy jatkua, Teräsvuorikin sanoo.

Varsinaisten läksiäisjuhlien aika oli myöhemmin.

Eero Fagerholm kertoo, että isä muutti eläkkeelle jäätyään Helsingin Kallioon. Myös Teräsvuori oli Hämeenkadulla kantoapuna. Hänet värväsi muuttoavuksi toimittaja Hannu Taanila, jonka Pentti oli pyytänyt johtamaan operaatiota, koska Taanila Teräsvuoren mukaan tunnettiin intohimoisena muuttajana.

Hyvinkäällä Fagerholm asui Uudenmaankadulla Kirjavallatolpalla ja myös Port Arthurissa, jossa oli saneerattu vanhoja villatehtaan työläisten asuntoja. Kaisa Jaakkola kertoo käyneensä siellä pari kertaa kylässä. Kaksio oli sisustettu perintöhuonekaluin – herrasmiesmäisesti.

Eläkkeellä Fagerholm myös meni naimisiin pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, nyt jo edesmenneen Tertun (o.s. Huhtasaari) kanssa. Jaakkola, joka oli reissannut pariskunnan kanssa Malesiaa myöten ja nauttinut fondueta lukuisat kerrat heidän illallispöydässään, oli häissä todistajana ja kaasona.

Pariskunta piti musiikista, kävi Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla ja RSO:n konserteissa. Yhteisessä kodissa oli yksi huone työhuoneena ja täynnä kirjoja. Jaakkola kertoo, että Fagerholm oli todella tarkka kirjaamaan asioita. Hän säästi matkoilta kaikki ravintolakuititkin ja laati kuva-albumeja.

– Lapsuudesta asti hän kirjoitti pienellä käsialalla almanakkoja, kaikki päivät on dokumentoitu. Hänen almanakoissaan on mielettömän tarkka Yleisradiohistoria.

Hyvinkään Sanomille Fagerholm kertoi, että aikoo eläkkeellä nukkua pitkään ja arkistoida 40 vuoden lehtileikkeensä.

Helsingin Sanomille Fagerholm oli kertonut hetkeä ennen viimeistä kuulutustaan, ettei hän ole vielä keksinyt uusia suunnitelmia.

– Nyt on aikaa käydä teatterissa ja konserteissa, mikä ei ole aina onnistunut vuorotyön takia. Tarkoitus olisi lisätä myös sosiaalista kanssakäymistä, kuuluttaja kertoi.

Jos Fagerholm vielä eläisi, hän varmasti mielellään itse kertoisi, onnistuiko eläkepäivien suunnitelma.

Äänellä, jonka monet yhä muistavat.

Sinivalkoisella äänellä.

Haastattelujen ja jutussa kerrottujen lisäksi lähteinä: Wesa Rinteen kokoama leikekirja Pentti Fagerholm, viimeinen Suomen ääni (1998). Ari Väntänen, Michael Monroe (Like 2018), Ruutu.fi - The Voice of Finland 20.3.2015. IS.fi 20.3.2015. Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat 24.1.1998. Kuka kukin on (Otava 1990). Wikipedia.

Tämän jutun julkaisi ensin Aamuposti.

Pentti Fagerholm

Syntyi Kuhmoisissa 25. 1.1935. Asui pitkään Hyvinkäällä. Kuoli Helsingissä 20. 2.2015.

Ylioppilaaksi vuonna 1953, yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1970.

Oy Yleisradio Ab:n kuuluttajana 1956–1976. Radion lähetystoiminnan esimies 77–84.

Ylen ykkösen pääkuuluttaja, virallisesti lähetystoiminnan toimituspäällikkö, vuosina 1985–1998.

Tunnetaan myös Hanoi Rocksin Michael Monroen isänä.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut