Mainosalan ammattilainen hiipii öisin metsään – "Kunnon kuvia ei saa laittamalla kameran automaattiasetuksen päälle"

Palander on kiinnostunut etenkin yön ja hämärän eläimistä, kuten pöllöistä.

Huuhkaja laskeutuu kivenlohkareelle iltahämärässä. Huuhkajat ja muut pöllöt ovat olleet jo pitkään Tomi Palanderin tärkeimpiä kuvauskohteita. - Pöllöissä minua kiinnostaa niiden kauneus ja jotenkin mystinen yöelämä. Kuvaamisessa on tunnettava niiden elämäntavat, koska hämärässä kuvaaminen on aina haasteellista, hän kertoo. Tomi Palander

Helena Soinio

Fiskarsissa asuva Tomi Palander on ihastuttanut jo kauan nettisivuillaan ja Youtubessa luontokuvillaan, joissa eläimet kuten huuhkajat, ketut ja saukot tulevat sielukkaina aivan lähelle.

Palanderin eläinkuvissa on usein jotakin liikuttavaa ja inhimillistä, melkein mystistä. Niistä pystyy aistimaan, että niiden kuvaaminen on edellyttänyt valtavan määrän tietoa ja metsissä samoilua.

Alunperin Lohjalta kotoisin oleva Palander on kuvannut pääosan kuvistaan Länsi-Uudenmaan alueella sekä isoilla metsäalueilla Raaseporin ja Kiskon välimaastossa.

Hän on esitellyt kuviaan mm. Lohjan luontokuvaillassa jokunen vuosi sitten, sekä parissa muussa näyttelyssä Raaseporissa. Nyt hänellä on suunnitteilla Fiskarsiin vähän erikoisempi näyttelyidea, johon voisi yhdistää myös musiikkia.

Moni aktiivinen luontovalokuvaaja on harrastanut koko lapsuutensa ja nuoruutensa luonnossa liikkumista, ja kamerasta on tullut osa luonnontarkkailua.

Palander kertoo kuitenkin heränneensä harrastukseen varsinaisesti vasta aikuisena 2000-luvulla, kun kaveri kysäisi mukaan kuvausretkille.

– Sitä ennen en ollut kummemmin luontoihminen, mutta olin kyllä muuten kiinnostunut valokuvaamisesta. Minunhan piti tuottaa työssäni yrityksille mainoskuvia, kuten tuotekuvia nettisivuille.

Valokuvaamisen Palander opetteli käytännössä kantapään kautta, ja luontokuvauksessa hän on käynyt läpi kaikki vaiheet oikean tekniikan hakemisessa.

– Se oli aluksi kameran opettelua, ja olin ihan pihalla, mikä on suljinaika, ISO-luku jne. Olin esimerkiksi jossain pellon laidalla ja näin kaukana linnun, ja kuvittelin saavani siitä kuvan. Kuvia kotona koneelta katsellessa sai todeta vain, että eihän tää nyt ole mistään kotoisin, hän muistelee alkuhaasteita.

– Mutta siitä se lähti liikkeelle, ja kun tuli muutama onnistuminen, nälkä alkoi kasvaa syödessä. Kunnon kuviahan ei saa laittamalla automaattiasetuksen päälle, ja se on tunnettava, miten eläinten kanssa toimitaan.

Palander viihtyy kuvausmatkoilla yksin ja hiljaisuudessa. Hän nauttii pelkkien luonnonäänien kuuntelusta, hetken poissa arjesta ja liikenteen huminasta. Ja metsässä on oltava kauan kerrallaan.

– Se on niin eri maailmaa, omanlaisensa nollaustila. Pidän myös tähtitaivaan kuvaamisesta, jaksan maata pellolla vaikka kuinka kauan tähtiä katselemassa.

Sitäkin hänen tuli kyllä alussa kokeiltua, voisiko pari kaveria ottaa mukaan ihan vain katsomaan, miten niitä luontokuvia otetaan. No, ei voi.

Seurassa ei koskaan ole tarpeeksi hiljaista luonnon keskellä, eikä valokuvaamiseen voi keskittyä täysillä varsinkaan, jos kaikki eivät kuvaa.

Vähänkään pidemmälle menevä luontokuvaaminen, eli arkojen lajien lähistöllä toimiminen, on auttamatta pitkällistä yksin odottelua ja häiriötekijöiden karsimista.

Linnut myös tottuvat kuvaajaan, ja päästävät pitkän ajan kuluessa lähemmäs. Kuvaaja muuttuu tavallaan lintujen tavallisen maiseman osaksi.

Hän tutki alussa digikuvauksen käsikirjoja, etsi neuvoja netistä ja luki toisten luontokuvaajien vinkkejä siitä, millaisilla säädöillä on saatu hyviä kuvia. Nopeasti kävi ilmi, ettei hyvällä peruskameralla pärjää mihinkään.

On oltava jämäkkä mutta kevyesti kannettava jalusta ja kunnon tekniikka, muuten harrastus tyssää nopeasti turhautumiseen ja liian moniin epäonnistumisiin.

Palander kuvaakin nyt useamman kilon painoisella, juhlavalla yhdistelmällä, jossa on Nikon D3s-runko ja Nikonin 300-millinen putki.

– Yö- ja päiväkuvaaminen ovat vielä niin täysin eri asioita. Päivällä pystyy kyllä saamaan hyviä kuvia halvallakin kalustolla, mutta jos käy kesäöinä kuvaamassa, on ihan turha yrittää millään peruskalustolla.

Vuosien aikana Palander tutustui edistyneisiin luontokuvaajiin ja tietoa alkoi kertyä sekä tekniikasta että kuvaamisen tavoitteista ja asenteesta.

Kunnon kuvia ei saa laittamalla kameran automaattiasetuksen päälle.

Kokenut kuvaaja alkaa usein pikkuhiljaa luopua ns. passikuvista ja alkaa huomioida myös eläimen ympäristöä, ja se tulee yhä vahvemmin mukaan kuvaan.

Kuvat alkavat olla myös hämyisempiä ja tummia, ja niihin ilmestyy tunnelmallista ja tahallista liike-epäterävyyttä, kun kuvaaja ei enää tavoittele parasta mahdollista päivänvaloa.

Keskipäivän valosta luontokuvaajat luopuvat yleensä hyvin nopeasti sen latistavuuden takia. Mikään ei hohda linnun höyhenillä tai perhosen siivissä niin kuin illan tai aamun valo.

Ehdoton pääkohde Palanderin kuvissa ovat pöllöt, nuo hämärän salaperäiset ja sulokkaat saalistajat. Niissä on riittävästi haastetta jo valaistusolosuhteiden takia. Hän on kuvannut erityisesti huuhkajia sekä lehto- ja viirupöllöä.

– Niissä on jotain niin mystistä, esimerkiksi huuhkaja liitää aivan äänettömästi. Siitähän sitä unelmoi, että saisi kuvan saalistustilanteesta.

Hän on saanut paljon tietoa eri lajien esiintymisestä juttelemalla paikallisten ihmisten kanssa. Moni kertoo kuvaajalle mielellään havainnoistaan, jos luottavat siihen, että kuvaaja osaa toimia oikein ja häiriötä aiheuttamatta eläinten läheisyydessä.

Yksi tärkeä asia luontokuvaamisessa on sen arvioiminen, pitääkö kuvauspaikat pitää omana tai vain pienen piirin tietona.

Tämä on luontokuvaajien keskuudessa jatkuvasti hieman kivulias asia, sillä moni haluaisi itsekin kuvaamaan sinne, missä on tiedossa jonkin upean lajin kohtaaminen.

– Kyllä siitä joku joskus on vetänyt herneen nenään, kun en ole kertonut paikkaa. Toisaalta monet sen ymmärtävätkin, onhan näitä tapauksia ollut, että jokin laji on houkutellut paikalle valtavan kuvaajamäärän.

– Ei saa stressata kohdetta. Kuvaamisen pitää tapahtua eläimen ehdoilla.

Aiheeseen liittyvää

  1. Konkarit antavat vinkit: Täällä saat parhaimmat luontokuvat – "Hyvän kuvan ottaa kuvaaja, ei kamera"
    3.6.2018 8:31
  2. Markus Varesvuo voitti Fotofinlandian upealla luontokuvalla – Helsingin Uutisten Päivi Tuovinen ykkönen reportaasisarjassa
    23.3.2018 22:00

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut