"Ensimmäinen vastoinkäyminen vain kertoo, mihin teistä on" – Irjan ja Soinin avioliitto on kestänyt 60 vuoden tyrskyt ja miehen muistisairauden

Yli kuusikymmentä vuotta sitten 19-vuotias Irja Myllylä, tuolloin Hätönen, saapui lauantaitansseille Karkkilan Tehtaan Hotelille. Högforsin ruukin tanssit olivat 50-luvulla nuorten aikuisten jokaviikonloppuinen perinne, ja Myllylä oli saapunut tansseihin ystävänsä kanssa. Illan myötä häntä tanssitti parikymppinen mies, joka hurmasi Irjan käytöstavoillaan ja kohteliaalla huumorintajulla.

– Ensitreffeillä kävimme elokuvissa, eikä kulunut aikaakaan, kun Soini pyysi isältä kättäni, Irja Myllylä kertoo ja jatkaa: – Isä vastasi kuulemma siihen, että ota koko tyttö!

SoiniMyllylän ja Irjan häitä juhlittiin lähes tasan kuusikymmentä vuotta sitten maatilalla Vanjärvellä. Pienissä häissä vieraina olivat vain lähimmät sukulaiset ja pienimuotoinen kahvitilaisuus järjestettiin kotona. Irja Myllylä muistelee lämmöllä elokuista juhlapäivää.

– Muistan sen hyvin, kello oli tasan kaksi iltapäivällä, kun sanoimme tahdon. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, hän muistelee. Avioparille syntyi kaksi tytärtä vuosina 1960 ja 1969, ja samalla yhteistyöllä taittuivat maatilatyöt. Aviopari viihtyi yhdessä myös raviradoilla.

– Elämämme oli työntäyteistä ja usein juhlimme hääpäivää laittamalla ohraa seipäälle, Irja Myllylä naurahtaa.

Vaikka raha on joskus ollut tiukilla ja avioparia koettelevat jo sairaudet ja ikääntyminen, toisesta luopuminen ei ole koskaan tullut kysymykseen. Aviopari muistelee kaiholla aikaa, kun ero ei ollut vaihtoehto. Silloin parisuhteen eteen tehtiin töitä erilaisella motivaatiolla.

Ilman rakkautta mikään paikka ei tuntuisi kodilta."

– Ei se vaihtamalla parane, joten heti ei kannata luovuttaa! Ensimmäinen vastoinkäyminen vain kertoo, mihin teistä on, Irja Myllylä ohjeistaa ja katsahtaa miestään Soinia.

Muistisairaudesta huolimatta Soini Myllylä muistaa kertoa, että hän on rakentanut parin yhteisen kodin itse alusta loppuun. Irja Myllylä hymähtää lempeästi:

– Ilman rakkautta mikään paikka ei tuntuisi kodilta.

Nyt kuudenkymmenen vuoden jälkeen avioliitto ei enää ole normi. Toisin kuin 1950-luvulla, nykyään pariskunnalla on enemmän valinnanvaraa. Jo toisen tapaaminen on helpompaa, kun tanssien sijaan saattaa riittää, että kirjautuu Facebookiin.

– Niin meille kävi! Laitoin Teemulle viestiä, että oletpas komea, naurahtaa Sonja Tikanniemi Teemu Kauppinen ja Sonja sanoivat tänä lauantaina ’tahdon’ samassa kirkossa kuin Myllylätkin kuusikymmentä vuotta sitten. Kirkko valikoitui sen upean maalaismaiseman vuoksi, vaikka itse pariskunta on kotoisin Vantaalta.

– Tätini kautta tämä järjestyi. Perinteitä kunnioittavat hääjuhlat vietetään Riuttarannassa, Tikanniemi kertoo.

Kysyttäessä, mitä avioliitto heille merkitsee, molemmat miettivät pitkään. Yhtä mieltä hääpari on ainakin siitä, ettei se ole pelkkä paperinpala ja oikeudellinen seikka.

– Avioliiton solmiminen sitoo meidät yhteen, minut, mieheni ja tyttäreni. Meistä tulee virallisesti perhe, Tikanniemi pohtii ja Kauppinen jatkaa: – Tietyllä tavalla avioliitto ei saa muuttaa mitään. Me olemme todella onnellisia näin.

Molemmille on itsestäänselvää, että helpolla ei toisen suhteen luovuteta. Pariskunnan haaveissa on matkustamista, ihanaa perhe-elämää ja mukavaa arkea.

– Avioliiton merkitys on vuosien mittaan ehkä muuttunut, mutta kyllä edelleen mennään naimisiin rakkaudesta, Tikanniemi päättää.

Haastattelun julkaisi ensin Aamuposti.

Lisää aiheesta

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut