Konkarit antavat vinkit: Täällä saat parhaimmat luontokuvat – "Hyvän kuvan ottaa kuvaaja, ei kamera"

Luontokuvaus on harrastus, jonka suosio on vahvaa vuodesta toiseen.

Hyvää kuvaa varten pitää kuitenkin hallita moni osa-alue.

Kuten kaikessa muussakin kuvaamisessa, pitää kuvaajalta löytyä näkemystä sommittelun ja rajaamisen suhteen, jonka lisäksi kaluston tulisi olla asianmukaista, jotta esimerkiksi kauempanakin olevat kohteet saadaan ikuistettua.

Mutta luontokuvauksessa nämäkään eivät vielä riitä. Valokuvaajan tulee nimittäin ennen kaikkea tuntea ympäristönsä – eli tietää oikeat kuvauspaikat.

Harrastuksesta vasta äskettäin innostuneelle hyvät kuvauspaikat voivat olla aluksi kiven alla, mutta kokemuksen myötä niitä varmasti löytyy.

Hyvinkään ja Riihimäen alueen kahdella paikallisella pitkän linjan luontokuvaajalla, Matti Anttilalla ja Timo Saarisella, valokuvausharrastus on lähtenyt liikkeelle jo lapsena, joten heillä kokemusta ja paikkatuntemusta riittää.

Suosikkipaikkoja lähialueelta löytyykin useampia.

Anttilan vakiopaikkoihin kuuluvat ainakin Lopen Luutasuo ja Kyyniönlahti, Vähikkälän Toivansuo, sekä Riihimäen Hatlamminsuo ja Sammalistonsuo.

– Maisemakuvaajille hyviä paikkoja ovat Hakoisten linnavuori sekä Lopen korkein paikka Kaakkomäki, Anttila vinkkaa.

Saarinen mainitsee Anttilan luettelemien paikkojen lisäksi Hyvinkäältä Ridasjärven sekä Kytäjän. Molemmat ovat hyvin perinteisiä luontokuvauspaikkoja ja niihin on helppo pääsy oikeastaan kaikilla.

– Ridasjärvi on hyvä lintupaikka, jossa on monipuolinen lajisto. Siellä on myös lintutorni, josta on hyvä kiikaroida, Saarinen mainitsee.

Alueelta löytyy runsas määrä erilaisia vesilintuja, jonka lisäksi petolinnuista siellä esiintyy ainakin kalasääskeä sekä ruskosuohaukkaa. Myös kaulushaikara on hänen mukaansa pesinyt järvellä jo useampana vuonna.

Astetta pienemmästä luontokuvaamisesta kiinnostuneelle Ridasjärveltä löytyy myös paljon erilaisia korentoja ja perhosia.

– Aika montaa korentolajiketta olen Ridasjärvellä kuvannut, parhaimmillaan niitä on lentänyt ihan kädelle, Saarinen sanoo.

Kytäjällä Saarinen käy joka kevät. Alueella esiintyy muuttoaikaan todella paljon hanhia ja joutsenia, joita pääsee kuvaamaan vaikka omasta autosta, joka toimii hyvänä piilokojuna.

– Peltojen väleissä kulkee rauhallisempia hiekkateitä, joiden reunaan auton voi pysäyttää, Saarinen toteaa.

Halutessaan auton voi myös jättää Jaanankallion parkkipaikalle ja lähteä siitä jalkaisin kuvaamaan. Tässä tapauksessa Saarinen haluaa kuitenkin muistuttaa, että pelloilta kannattaa pysyä poissa.

– Olen itsekin nähnyt, kuinka linnut säikähtävät heitä lähestyviä ihmisiä ja lähtevät lentoon. Se häiritsee lintuja, sillä ne ovat pellolla lepäämässä.

Lintujen lisäksi Kytäjä on tunnettu runsaasta peuraeläinkannastaan. Sen lisäksi siellä voi hyvällä tuurilla törmätä myös harvinaisempiin ilveksiin.

Vaikeasti ikuistettava kissapeto on Saarisellakin vielä kuvaamatta.

– Kyllä sen vielä jonain päivänä saan, onhan sen useat Kytäjälläkin jo kuvanneet. Tänä keväänä näin, kun yksi juoksi tien yli, mutta ajoin autoa, eikä kamera näin ollen ollut saatavilla.

Yksi, joka ilveksen on onnistunut taltioimaan, on Matti Anttila. Jopa kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla mies kuvasi pedon heidän mökillään ja toisella kerralla Toivansuolla.

– Se on kyllä jo aikamoinen sattuma, kun monet eivät edes näe kyseistä eläintä koko elämänsä aikana, hän pohtii.

Toivansuo on hänen mukaansa luontokuvauksen suhteen muutenkin hyvin monipuolinen alue. Siellä esiintyy esimerkiksi ruskosuohaukkaa, kuovia, kaulushaikaraa sekä kurkea. Anttila on kuvannut siellä jopa merikotkan.

Ilveksen lisäksi siellä esiintyy myös muitakin nisäkkäitä, kuten metsäkauriita, valkohäntäpeuroja sekä hirviä.

– Luutasuo on puolestaan hyvä paikka kuvata esimerkiksi tavia, kuikkaa, kaakkuria sekä valkovikloa.

Hyvään luontokuvauspaikkaan vaikuttaa miesten mukaan oleellisesti se, mitä haluaa kuvata. Siihen liittyen onkin hyvä hieman ennakolta ottaa selvää eri lajien käyttäytymisestä, ääntelystä ja elinolosuhteista.

Kannattaa muutenkin keskittyä niihin kuvauskohteisiin, mistä on kiinnostunut.

– Mitä paremmin lajin tuntee, sitä paremmin niitä löytää, Saarinen opastaa.

Jos itseopiskelu tuntuu tylsältä, voi neuvoja ja paikkavihjeitä kysyä myös kokeneemmilta harrastajilta. Esimerkiksi lintutornit ovat oiva paikka jutella muiden kuvaajien kanssa ja moni jakaa tietoa mielellään.

Harrastuksen sosiaalinen puoli onkin Saarisen mukaan hyvin tärkeää.

– On mukavaa, kun ympärillä on samanhenkistä porukkaa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.

Anttilakin juttelee mielellään muiden harrastajien kanssa ja jakaa tietoa aloitteleville. Aivan kaikkia kuvauspaikkojaan hän ei kuitenkaan halua paljastaa.

– Jotkut niistä ovat sellaisia, joissa on esimerkiksi pesiviä lintuja. Jos näissä paikoissa alkaa ramppaamaan väkeä, lintujen pesiminen häiriintyy, hän sanoo.

Luontokuvaaminen on siis harrastajilleen paljon muutakin kuin pelkästään valokuvaamista. Luonnon kunnioittaminen on ensisijaisen tärkeää ja molemmat toivovat sitä myös harrastustaan aloittelevilta. Luontokuvaaminen ei myöskään ole hätäisten harrastus, vaan se vaatii kärsivällisyyttä.

Saarinen lainaakin tässä yhteydessä suomalaista luontokuvauksen legendaa, Hannu Hautalaa

– Lintujen ja eläinten perässä ei pidä juosta, vaan odottaa, että ne tulevat luoksesi.

Hyvät kuvauspaikat, laaja luonnontuntemus ja kärsivällisyys ovat kaikki oleellisia asioita, jonka lisäksi oikeanlainen kuvauskalusto helpottaa omalta osaltaan kuvaustilannetta.

Saarisen mukaan nämä eivät kuitenkaan automaattisesti takaa hyvää valokuvaa.

– Hyvän valokuvan ottaa kuitenkin aina loppujen lopuksi kuvaaja, eikä kamera, Saarinen sanoo.

Tiedätkö hyviä luontokuvauspaikkoja Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta? Anna vinkkisi tämän jutun kommentteihin.