KÖYHYYS Kaupunki haluaa eroon leipäjonoista. Avunhakijoita herätellään toimimaan ja patistetaan yhteisöllisyyteen.
Helsinki etsii uusia ratkaisuja ruoka-avun järjestämiseen. Kaupunki ei enää halua, että avuntarvitsijat joutuvat jonottamaan ruokaa kadulla.
Tavoitteena on, että jonottajien ahdinkoon löytyisi pysyvämpiä ratkaisuja ja mielellään myös jonkinlaista yhteisöllisyyttä.
Tarvitsemme uusia tapoja nostaa ihmisiä ylös jonoista.”
Leipäjonoja on ollut Suomessa jo 1990-luvun alusta, eivätkä ne ole onnistuneet vähentämään köyhyyttä.
–Tarvitsemme uusia tapoja nostaa ihmisiä ylös jonoista ja ennaltaehkäistä ruoka-avun tarvetta, apulaispormestari Sanna Vesikansa visioi.
Kaupunki haastoi avustusjärjestöt ja seurakunnat työpajaan, jossa yritetään löytää uudenlaisia avun jakamisen keinoja. Ne tulee löytää ennen kuin kaupunki jakaa ensi vuoden järjestöavustukset.
Työpajoja vetää Helsingin Diakonissalaitos.
–Suuntana on, että passiivisista jonoista päästäisiin aktiivisiin, osallistujien toimijuutta vahvistaviin yhteisöihin, diakoniajohtaja Matti Helin kuvailee.
Millaisista yhteisöistä on kysymys? Kun pääosa ruoka-avun toimijoista on kirkollisia, pitäisikö ruokaa saadakseen ryhtyä toimimaan aktiivisesti seurakunnassa?
–Ei välttämättä. Tarvitaan runsaasti erilaisia toimijoita. Mutta suunta on nimenomaan yhteisöissä tapahtuviin ruokailuihin, Helin näkee.
Uutta toimintaa voisi hänen mukaansa syntyä hävikkiruuan ympärille.
–Voisi olla esimerkiksi niin, että avuntarvitsija saisi kupongilla hävikkiruokaravintolasta edullisen aterian.
Helin kaavailee, että hävikkiruualle luotaisiin logistiikkaketju, joka keräisi suuren osan elintarvikkeista isoon terminaaliin, josta ne jaettaisiin eteenpäin.
Suunnitelmissa kiinnittää huomiota myös ”osallistujien toimijuus” eli vastikkeellisuus ruoka-avun saamiseksi.
–Aika paljon nojaudutaan siihen, mitä toimijat itse haluavat innovoida. Se voisi olla vapaaehtoista toimintaa ruoka-avussa, ruuanlaittoa, kokkauskursseille osallistumista tai vaikka kalastuskerhoja, Helin pohtii.
Kaupungin aikuissosiaalityön johtaja Leena Luhtasela kiistää, että ruoka-avun saajilta vaadittaisiin jatkossakaan mitään erityistä.
–Ei yhteisöä voi ulkoisesti määrätä. Toimijuus voi tarkoittaa vapaaehtoistyötä, vertaisryhmään osallistumista tai oman elämän hallinnan lisääntymistä, hän katsoo.
Vesikansan mukaan toimijuus voi olla sen tarkistamista, että avuntarvitsijat ovat kaiken sen tuen piirissä, johon he ovat oikeutettuja.
–Sosiaalityöntekijämme ovat jalkautuneet Myllypuron ruokajonoon kartoittamaan, mitä ihmisten elämäntilanteelle voisi tehdä. Jonottajat voivat sosiaaliturvan ohella olla oikeutettuja erilaisiin avustuksiin tai he saattavat tarvita velkaneuvontaa, hän sanoo.
Vesikansa myöntää, että yksi syy huono-osaisuuteen on perusturvan alhainen taso.
–Perusturva on jäänyt jälkeen Helsingissä, missä asumiskulut ovat kalliit. Pyrimme tältä osin vaikuttamaan valtioon, että se ymmärtäisi kasvukeskusten tilanteen.
Helsingin leipäjonoissa asioi arviolta10000 henkeä.