Onko teilläkin tämä tuttu keino käytössä lasten kiukutteluun? Asiantuntija: Ei mitään hyötyä ja jopa vahingollista

PERHE Riidoista voi oppia, jos keskitytään ratkaisuihin eikä rangaistuksiin, sanoo sovittelun ammattilainen ja neljän lapsen äiti Jonna Linnanahde.

Ei ole väärin ajatella, että haluan keinuun, koska kaverikin pääsi, konfliktien sovittelun ammattilainen Jonna Linnanahde sanoo. – Toiselle ei voi sanoa, että et saa tuntea noin. Vääriä tunteita ei ole. Anton Soinne

Marianna Simo

Vapaapäivä koittaa lapsiperheessä – ja lapset ovat heti aamusta toistensa kurkussa kiinni. Kinaamista, känäämistä, tönimistä. Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, voit onnitella itseäsi.

– Jokainen konflikti on käsiteltynä mahdollisuus oppimiseen, sanoo sovittelun asiantuntija ja neljän lapsen äiti Jonna Linnanahde

Linnanahde työskentelee projektipäällikkönä Miniverso-projektissa. Se on varhaiskasvatukseen kehitetty sovittelumalli, jossa päiväkotien henkilökunta auttaa lapsia itse löytämään ratkaisuja ristiriitoihinsa. Samanlaista sovittelua käytetään koulujen vertaissovittelussa, työpaikoilla ja jopa maailmanpoliittisissa konflikteissa.

Ajatukset vaikuttavat tunteisiimme ja tunteet vaikuttavat tekoihimme.

Lasten riitely rasittaa vanhempia ja pilaa parhaimmankin vapaapäivän, koska aikuiset eivät ymmärrä, mistä riitelemisessä on kyse. Kyse on tunteista ja niihin suhtautumisesta.

– Ihmisen päässä kulkee ajatusten kehä, joka vaikuttaa meidän tunteisiimme. Tunteet taas vaikuttavat tekoihimme, Linnanahde selvittää.

– Kukaan ei voi sanoa toiselle, että et saa tuntea noin. Ei ole esimerkiksi väärin ajatella, että lumipyry on syvältä. Ei sitä tunnetta voi toiselta kieltää. Mutta sen sijaan, että lähtisin raivopäisenä heittelemään autolla liikenteeseen, minun pitää aikuisena ottaa vastuu tunteestani, Linnanahde selvittää.

Kun lapsilla tulee riitaa, aikuinen helposti turhautuu. Ja käyttäytyy sen mukaisesti.

– Jos reagoimme tilanteeseen niin, että "ääk, taas riita", niin viestitämme lapsille turhautumisen tunnetta sanoilla ja kehonkielellämme, Linnanahde huomauttaa.

Eikö lasten kinaamisesta sitten saisi turhautua? Saa, sovittelun asiantuntija sanoo. Mutta lapsilla on oikeus riitaansa ja sen sopimiseen, Jonna Linnanahde huomauttaa.

Me aikuiset olemme aivan kopioita siitä, mitä tapahtuu päiväkodin ja koulun pihalla.

Riidan sopiminen vaatii vastuun ottamista teoistaan. Se ei ole helppoa lapselle jos ei ole aikuisellekaan, ammattisovittelija tietää.

– Lasten vuorovaikutustaidot eivät ole vielä kehittyneet. Eivät ne itse asiassa kehity koskaan valmiiksi, työyhteisöissä ja yhdistyksissä konflikteja myös sovitteleva Jonna Linnanahde huomauttaa.

– Me aikuiset olemme aivan kopioita siitä, mitä tapahtuu päiväkodin ja koulun pihalla. Se vetää välillä aika hiljaiseksi, Linnanahde sanoo.

Teoistaan vastuun ottaminen vaatii, että oppii tunnistamaan tunteitaan, ammattisovittelija huomauttaa. On siis ymmärrettävä, että ajatus (talvi on syvältä) saa aikaa tunteen (suuttumus), joka voisi saada aikaan teon (liikenteessä kaahailu).

– Samasta on kyse, kun kotona tai päiväkodissa lapsella on leikki menossa ja toinen lapsi ajattelee, että just ton auton mäkin haluan, Linnanahde selvittää.

– Lapsi ajattelee, että on epäreilua, ettei hän voi saada autoa. Aikuisena en voi sanoa hänelle, ettei noin saa ajatella tai tuntea.

Kun lapsi nappaa lelun toiselta, aikuisen on puututtava tilanteeseen. "Nyt tuo riitely loppui!" ja jäähypenkki ovat huonoja tapoja puuttua, ammattisovittelija sanoo.

– Meillä on aika vahva usko auktoriteetin tuomaan oppimiseen, mutta sellainen kasvattaminen on hirveän kuluttavaa sekä aikuisille että lapsille. Tällainen "oppi" ei siirry seuraavaan tilanteeseen, jossa tunteet nousevat vahvasti esiin, koska se ei perustu lapsen omaan toimintaan ja oivallukseen siitä, Linnanahde huomauttaa.

Jäähypenkistä, jälki-istunnosta ja kotiarestista ei ole mitään hyötyä.

Samasta syystä jäähypenkistä, jälki-istunnoista ja kotiaresteista ei ole mitään hyötyä rangaistuskeinoina. Rangaistuksista ei ole ylipäätään useinkaan mitään hyötyä ja siksi niistä kannattaisi luopua, sovittelija Jonna Linnanahde sanoo.

– Jäähypenkkiä ei pitäisi käyttää koskaan. Eristäminen ei synnytä oppimista vaan on lapselle tutkimusten mukaan vahingollista.

Teoista pitää tulla seuraamuksia, mutta niiden pitää liittyä itse tekoon, Linnanahde huomauttaa.

– Jos esimerkiksi lapsi on pahoittanut toisen mielen, niin ei teko häviä sillä, ettei lapsi saa käyttää kännykkäänsä. Lapsen pitää kohdata tekonsa ja korjata asia sen kanssa, jonka mielen hän pahoitti.

Virheistä rankaiseminen aihauttaa vain sen, että niistä yritetään olla jäämättä kiinni.

– Rankaisut eivät tuota sitä, mitä niillä haetaan, eli turvallisuuden tunnetta ja uskallusta kertoa, mitä on tapahtunut, konfliktien sovittelun ammattilainen Jonna Linnanahde sanoo.

Koripallosta oppia riitojen ratkaisuun

Koripallolla olisi annettavaa riitatilanteiden ratkaisemisessa, sanoo konfliktien sovittelun ammattilainen ja neljän lapsen äiti Jonna Linnanahde.

– Arvostan koripallo- kulttuurissa kovasti sitä, että siinä virheen tehnyt nostaa itse käden pystyyn.

– Haluaisin, että kaikissa yhteisöissä voisi toimia näin: nostaa käden ylös ja myöntää, että minä mokasin.

– Sosiaalinen turvallisuus lisääntyy, jos voimme luottaa siihen, että virheen tehtyämme tapahtunut käsitellään asiallisesti ja elämä jatkuu, Jonna Linnanahde sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.