Rehtorin kiusaamasta Minnasta, 40, tuli anorektikko, alkoholisti ja raiskauksen uhri –  "Koskaan ei kannata antaa periksi"

Minna Schavikin elämässä ongelmat alkoivat koulukiusaamisesta, kun hän aloitti kolmannen luokan vuonna 1986.

–Sain paniikkikohtauksia jo 9-vuotiaana. Apua ei tuohon aikaan ollut tarjolla, hän kertoo Keski-Uusimaa-lehdelle.

Koulukiusaajien joukossa oli oppilaiden lisäksi myös koulun silloinen rehtori.

–Yritin puhua luokanvalvojalle rehtorin käyttäytymisestä, mutta vastaukseksi sain vain, että minun, 9-vuotiaan pitää ymmärtää rehtoria, koska rehtorilla on ollut niin vaikea lapsuus.

Kahdeksannella luokalla päättäväinen tyttö laihdutti 30 kiloa. Lopputuloksena oli anoreksia.

Yhdeksännen luokan alussa Minna oli niin huonossa kunnossa, että lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: syöminen tai sairaalaan letkuihin "pakkosyöttöön".

Viina vaihtui vichyyn."

–Itkin ja söin, sillä en olisi halunnut syödä. Pelkäsin tulevani taas lihavaksi. Kuolemaa en pelännyt. Ajattelin, että minulla on ihmisarvo vain hoikkana.

–Koulukiusatuksi joutuminen oli ensimmäinen sysäys kohti alkoholismia. Harva tulee ajatelleeksi, kuinka syvät haavat kiusaaminen jättää pieneen lapseen.

Syömistä välttelevä Minna alkoi juoda nälkäänsä. Välillä paino nousi ja paniikki iski, josta seurasi taas järjetön laihdutus.

–Laihdutin 10 kiloa viikossa syömällä päivän aikana vain muutaman nallekarkin ja kävelemällä 10–20 kilometrin lenkkejä. Tahdonvoimalla se onnistui, hän muistelee.

Lisäksi hän kartteli lämmintä ateriaa kuin ruttoa.

–Siitä tuli liian täyttävä olo ja tunsin itseni taas lihavaksi. Elin vuoden voileivillä; kaksi aamulla, toiset kaksi illalla.

17-vuotiaana paniikkihäiriöstä ja anoreksiasta kärsivä Minna joutui raiskaajan uhriksi.

–Olin väärässä paikassa väärään aikaan, hän muistelee kohtalokasta iltaa, jonka jälkeen hän eli vuosia pelossa.

–Se oli henkistä väkivaltaa. Olin nujerrettu ja ihmisarka. Ihmisraunio.

Kun Minna oli 18, hänen setänsä kuoli työtapaturmassa.

Hän jäi paalutuskoneen juntan alle ja kirjaimellisesti musertui maan alle. Hänestä ei juuri jäänyt ehjää osaa jäljelle. Vain seitsemän vuotta vanhempi setä oli Minnalle kuin isoveli.

–Silloin juomiseni lähti täysin lapasesta. Millään ei ollut enää mitään väliä. Suru oli liian suuri.

Vuoden 2003 tammikuussa tuli pohja vastaan.

–Olin täysin lyöty ja olin valmis tekemään ihan mitä vain, ettei enää tarvitsisi juoda.

Minnan alkoholinhuuruinen elämä loppui 10.8.2003, jolloin hän sulki korkin lopullisesti.

Hän käy edelleen ystäviensä kanssa juhlimassa, mutta lasissa on aina ainoastaan vichyä.

–En syö edes mitään ruokaa, jonka valmistamiseen on käytetty alkoholia.

Jos ravintolan ruokalistalla on pihvi punaviinikastikkeella, Minna valitsee lautaselleen jotain muuta.

Minna Schavikista kertoi ensin Keski-Uusimaa.

Kuka?

Minna Schavikin.

40 vuotta.

Yksinhuoltaja.

17-vuotiaan lukiolaistytön äiti.

Opiskellut taloushallinnon merkonomiksi Keravalla.

Motto: Koskaan ei kannata antaa periksi.

A-Killan puheenjohtaja.

Järvenpään A-kilta järjestää 2 kertaa viikossa olohuoneiltoja.

Harrastaa kutomista, sukututkimusta sekä lenkkeilyä.

Käy joka keskiviikko vapaaehtoisena jakamassa ruokaa Mäntsälässä "Elämän leipä" -illassa.

Asioista puhuminen on selviytymiskeino.

"Kokemukseni ovat tehneet minusta vahvan."

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut