Karhu hyökkäsi äidin kimppuun kesken juoksulenkin – "Käytännössä se skalpeerasi minut"

Ulla Ora

Mari Aumakallio ihmettelee ihmisten luottavasta suhtautumista petoeläimiin.

– Todellisuudessa petoeläin elää vaistojensa varassa ja voi olla arvaamaton.

Kohtaaminen karhun kanssa kahdeksan vuotta sitten muutti Mari Aumakallion elämän täysin. Hän oli kesällä 2009 heinäkuisena päivänä lenkillä Itä-Suomessa silloisen kotitalonsa takana, noin 500 metrin päässä talosta, kun karhu hyökkäsi yllättäen metsästä polulle.

– Lähdin juoksemaan karkuun ja kauhukseni huomasin karhun juoksevan perässä. Se tavoitti minut ja kaaduin ojaan. Karhu otti tassullaan kiinni päänahastani ja käytännössä skalpeerasi minut. Aluksi pyristelin vastaan, mutta pian huomasin sen turhaksi. Lysähdin ojan pohjalle ja ajattelin, tapa sitten.

Mutta yllättäen karhu kääntyi ja lähti kävelemään metsään.

– Onneksi naapurini oli kuullut kauhuhuutoni ja tuli paikalle, silloin olin jo päässyt raahautumaan jonkin matkaa kotia kohti. Hän oli sairaanhoitaja, jolta sain hyvän ensiavun ennen ambulanssin tuloa.

Hetki ojan pohjassa muutti Aumakallion elämän.

– Ei turhaan puhuta siitä, että kun luulee kuolevansa, niin koko elämä menee kuin filminauha silmien edestä. Niin kävi minullekin.

Onnettomuuden jälkeen Aumakallio joutui leikkauskierteeseen. Viimeinen leikkaus tehtiin aivan muutama vuosi sitten. Hänen otsassaan on aivan himmeästi näkyvä arpi, jota ei erota, ellei tiedä, että se on tullut karhun kynnestä.

– Selässä ja käsissä on myös arpia. Olen kuitenkin onnekas, koska olen saanut todella hyvää ja ammattitaitoista hoitoa. Ulkoiset arvet ovat enää pienet, mutta sisäiset ovat jääneet.

–Suurin muutos on, että onnettomuuden jälkeen muutimme perheen kanssa aivan kaupungin keskustaan. Edelleenkin pelkään liikkua yksin metsässä, naapuri poimii minulle mustikatkin. Tilanne harmittaa välillä, koska haluaisin ulkoilla enemmän luonnossa.

Onnettomuuden jälkeen Mari Aumakallio sai apua henkisiin traumoihin, ja hän oppi pääsemään eroon pahimmista peloista.

– Aluksi en sietänyt katsoa edes Nalle Puh -lastenohjelmia. Kyllä se tapahtuma alitajunnassa elää edelleenkin, vaikka ei ulospäin enää näykään. Karhuihin liittyvät uutiset pomppaavat heti jotenkin erityisellä tavalla.

Mari Aumakalliolle on muodostunut vahva käsitys villieläimistä.

– Karhuja täytyy metsästää, eivätkä ne saa tulla liian lähelle asutusta.

Hänelle sattuneen onnettomuuden tekijä oli emokarhu, jolla oli poikaset. Tapahtuman jälkeen karhu poikasineen kaadettiin.

– Ihminen on sivilisaation jälkeläinen, joten sen pitää ymmärtää pitää pedot loitolla, hän jatkaa.

Onnettomuuden jälkeen Aumakallio on pelännyt myös vapaana juoksentelevia suuria koiria.

– Menen paniikkiin, jos sellainen tulee kohti.

Kun onnettomuus sattui, Mari Aumakallio oli pienten lasten äiti.

– Lapset eivät muista tapahtunutta, mutta ihmettelevät, miksi muutimme pois maalta.

Aumakalliosta kertoi ensin Lappeenrannan Uutiset.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut