Työuupumus uhkaa yleistyä tulevaisuudessa samalla, kun työelämän tahti kiristyy ja vaatimukset lisääntyvät.
Nanna Mäkelän painajainen alkoi, kun esimies vaihtui. Uusi pomo uudisti työpaikan käytännöt. Työntekijöillä oli liikaa töitä, ja ilmapiiri oli kuormittava.
– Sinnittelin, koska isoja projekteja oli kesken ja halusin saada ne valmiiksi, kertoo viestintä- ja markkinointialan suunnittelijana työskennellyt Mäkelä.
Mäkelä, 46, sitkeili puoli vuotta. Sinä aikana työuupumus hiipi mukaan arkeen.
– Kaikki vapaa-aika meni nukkuessa. Olin levoton, ahdistunut ja itkuinen. Työminäni muuttui kyyniseksi, ja ajattelin kaikesta negatiivisesti, Mäkelä kuvaa oireitaan.
Lopulta lahtelaisnainen ei enää kestänyt.
– 6.5.2017. Muistan päivän loppuelämäni, sillä jäin silloin ensi kertaa sairauslomalle uupumuksen takia. Ajattelin, että enhän minä voi sairastua, koska elin työlle.
Useimmat työssä uupuneet ainakin miettivät työpaikan tai jopa alan vaihtoa .
Sannamari Ahola
Mäkelän mukaan tilannetta pahensi se, että pomo tuntui haluavan hänestä eroon.
– Kun sairastuin, koin, että hänen suhtautumisensa oli välinpitämätöntä ja kylmää. Mielestäni hän painosti ja syyllisti minua, kun olin sairauslomalla.
Mäkelän mielestä pomo myös valehteli hänen työsuorituksistaan työterveyslääkärille.
– Koin sen loukkaavana.
– Tuntui siltä, että pomo halusi savustaa minut työpaikasta, Mäkelä sanoo.
Vaikka kollegat yrittivät tukea Mäkelää, hän sairastui uupumuksen ohella vakavaan masennukseen.
Mäkelän mielestä työterveyshuollon lääkärikäynneistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
– Tunsin olevani siellä syytetyn penkillä.
Vasta kun Mäkelä pääsi erikoissairaanhoitoon kesällä 2017, hän sai tarvitsemaansa apua.
– Kelan tukema psykoterapia kesti kaksi vuotta, ja sen aikana minulle valkeni, miksi uuvuin ja masennuin: pääsyynä oli täydellisyyden tavoitteluni ja se, etten osannut sanoa töille ei.
Psykoterapia sekä aviomiehen ja ystävien tuki auttoivat Mäkelää toipumaan.
Toipumisvuosien aikana Mäkelä yritti palata töihin monta kertaa, mutta lyhyen työjakson jälkeen hän aina putosi uudestaan synkkyyden syövereihin.
Keväällä 2019 hän harkitsi vielä töihin paluuta.
– Minun piti miettiä, uhraanko terveyteni hyvän palkan takia vai otanko riskin ja vaihdan alaa.
Mäkelä päätti hakea opiskelemaan yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi.
– Olen aina ihaillut niiden kuljettajia.
Nyt Mäkelä on parantunut ja opiskelee Kouvolassa tavoitteenaan valmistua tänä vuonna. Hän tuntee olevansa elämänsä kunnossa ja pohtii uraa säiliöauton kuljettajana.
– Siinä tarvitaan huolellisuutta.
Mäkelän mukaan koettelemukset vahvistivat häntä. Nyt hän osaa jo sanoa ei.
Toisaalta uupumus jätti myös katkeruutta.
– Esimieheni olisi voinut pienillä asioilla estää uupumiseni.
Työuupumus ei ole leikin asia. Se voi pahimmillaan viedä työkyvyn pitkäksi aikaa tai kokonaan tai johtaa tilanteeseen, jonka jälkeen on vaikea enää tehdä aiempaa työtä.
– Useimmat työssä uupuneet ainakin miettivät työpaikan tai jopa alan vaihtoa, vaikka eivät usein niin tee, kertoo Mehiläisen työterveyspsykologi Sannamari Ahola.
– Jos työuupumus johtuu huonosta johtamisesta tai siitä, ettei työpaikassa voida hyvin vaikkapa liiallisen työmäärän ja henkilövajauksen takia, uupunut mieluiten vaihtaa toiseen työhön, jos suinkin voi, Ahola selvittää.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen kertoo, ettei voida tietää, miten moni on vaihtanut alaa tai työpaikkaa työuupumuksen takia. Tästä ei ole tehty tutkimusta.
Hakanen sanoo kuitenkin, että työuupumusoireet ovat selvässä yhteydessä työpaikan vaihtoaikeisiin.
– Osa työuupuneista vaihtaa ammattia tai työpaikkaa, ja osa joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, hän arvioi.
Kun uupuminen johtaa kroonistuneesti masennukseen, tämä voi Aholan mukaan aiheuttaa ennenaikaisen eläköitymisen.
On myös työuupuneita, jotka pitävät työtään niin merkityksellisenä, etteivät pohdi alan vaihtoa vakavassakaan tilanteessa.
– Tällöin he miettivät radikaaleja muutoksia omissa työtavoissa tai työmäärissä tai keinoja sopeutua tilanteeseen, Ahola kertoo.
Nykyistä useammat voivat uupua työssään jatkossa.
– On mahdollista, että näin käy, jos muutosvauhti entisestään kiihtyy ja jos suoritusyhteiskunta yhä voimistuu, ennakoi Tampereen yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian professori Ulla Kinnunen.
– Nyt ei näy merkkejä siitä, että työtahti ja työnteon vaatimukset muuttuisivat tästä terveempään suuntaan. Aivot eivät ole muuttuneet tavalla, joka kasvattaisi suorituskykyämme sopeutua ja kestää radikaalisti nykyistä enemmän, Ahola sanoo.
Työterveyslaitos selvittää parhaillaan, miten moni kärsii työuupumuksesta. Hankkeessa sen raja-arvot määritellään työterveyshuollon työuupumuksesta kärsivien asiakkaiden avulla. Tavoitteena on, että ilmiön luonne ja yleisyys ymmärretään nykyistä paremmin ja sitä voidaan tunnistaa ja ehkäistä tehokkaammin.
– Väestökyselyn perusteella muutamalla prosentilla esiintyy usein työuupumusoireita. Tulos on kuitenkin vertailukelvoton aiempaan tietoon nähden. Myös menetelmät, joilla arvioimme työuupumusta, ovat nyt erilaiset, Hakanen selvittää.
Laitoksen edellisen Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan miehistä kaksi prosenttia ja naisista kolme prosenttia kärsi vakavasta työuupumuksesta 2011. Lievää muotoa oli 23 prosentilla miehistä ja 24 prosentilla naisista.
Vastaavat luvut vuodelta 1997 näyttävät vieläkin suuremmilta: vakavasti työuupuneita oli seitsemän prosenttia työväestöstä.
– Tämän on kuitenkin sanottu johtuvan tutkittujen otosten erilaisuudesta, Kinnunen sanoo.
Työuupumuksen yleistymisestä on vaikea vielä sanoa mitään varmaa. Jotkut asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että ilmiö on voinut yleistyä viime vuosina.
– Työ on irronnut ajasta ja paikasta ja leviää vapaa-ajalle. Seurauksena on, että vastuu työajasta siirtyy yksilölle eikä kaikille jää tarpeeksi aikaa palautumiselle, Kinnunen sanoo.
– On varmaan käynyt myös niin, että ihmiset uskaltavat helpommin kertoa työuupumuksestaan ja ehkä sitä tunnistetaankin paremmin, Kinnunen arvioi.
Ahola pitää selvänä, että työuupumus on yleistynyt.
– Tahti on kiihtynyt ja työn vaatimukset moninaistuneet. Työnantajat odottavat työntekijöiltä nopeaa reagointia, tavoitettavuutta ja tuloksia yhä kiihtyvämmässä tahdissa, Ahola perustelee.
– Muutoksia, epävarmuutta ja työn keskeytyksiä on työpaikoissa aiempaa enemmän, joten uutta ja sopeuduttavaa on jatkuvasti.
Aholan mukaan työuupumus johtuu usein lisääntyneestä työmäärästä muttei aina.
– Muutosten seurauksena osaaminen ja työn vaatimukset eivät välttämättä enää kohtaa, mikä voi uuvuttaa. Myös se, jos ei saa käyttää osaamistaan, voi johtaa työuupumukseen.
Työuupumuksena voivat näyttäytyä tai siihen johtaa muutkin kuin työperäiset syyt.
– Tällaisia ovat pienlapsiperheen ruuhkavuodet, elämänmuutokset ja kriisit, joiden seurauksena henkilö uupuu myös työhön, Ahola kuvaa.
Työuupumus ei synny yhtäkkiä kovankaan stressin tuloksena vaan vaivihkaa ja pitkän ajan kuluessa.
Aholan mukaan työuupumuksen kolme keskeisintä oiretta ovat rankka väsyminen, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ja kyynistyminen. Yleisiä oireita ovat myös univaikeudet ja ylivirittyneisyys.
Tyypillisesti työntekijä jatkaa melko kauankin uupuneena töissä.
– Sinnittely saattaa pahimmillaan jatkua niin kauan, kunnes työkyky on lähes olematon, Ahola kertoo.
Tunnolliset, tavoitteelliset ja vastuuntuntoiset sairastuvat muita herkemmin työuupumukseen.
Ahola huomauttaa kuitenkin, että kuka tahansa voi sairastua siihen, jos työ on epärealisesti mitoitettu suhteessa työaikaan, tavoitteet epäselvät ja johtajuus hukassa.
Useimmat toipuvat työuupumuksestaan, Ahola arvioi.
Toiset tervehtyvät nopeasti, toisilla toipuminen vie kuukausia, jopa vuosia.
– Hyvällä esimiestuella on merkittävää vaikutusta toipumisessa ja työhönpaluussa, Ahola korostaa.
Useimmiten työuupumuksen selättäminen vaatii aluksi sairauslomaa. Tällä työntekijän tulisi kerätä voimia.
– Sairausloma ei paranna uupumusta, jos henkilö palaa takaisin samaan oravanpyörään.
Työuupuneen tulisikin keskustella oireilunsa syistä työterveyspsykologin kanssa.