Malmilainen Matti Salonen, 73, tunnetaan Longinojanpuron isäntänä, eikä suotta.
Salonen polkee poikkeuksetta joka aamu ja iltakin Vantaanjokeen laskevalle Longinojanpurolle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.
– Syksyllä taimenten kutuaikaan käyn kolmekin kertaa päivässä. Aamuisin tarkistan, ovatko kyltit likaisia ja jos ovat, niin puhdistan ne.
Kylteillä Salonen tarkoittaa kahden kilometrin pituisen luontopolun varrella olevaa 12 tietokylttiä, joissa kerrotaan purosta ja sen taimenista.
– Joskus niitä on töhritty, mies jatkaa.
Töherrysten poistamiseen Salonen käyttää Pukinmäen kiinteistöhuollon sponsoroimia puhdistusaineita. Kyltit luontopolun varrelle asennettiin kaupungin toimesta syksyllä 2018 ja ne ovat Salosen pojan, Juha Salosen suunnittelemia sekä kuvittaja Seppo Leinosen ja Auli Kilpeläisen kuvittamia.
Salonen on aina ollut kiinnostunut luonnosta ja käynyt purollakin päivittäin jo vuodesta 2001 lähtien. Sysäyksen lähipurostaan huolehtimiseen Salonen sanoo saaneensa jo 80-luvulla poikansa ollessa pieni.
– Tämä on pojan ansiota. Oli koulukiusattu. Siitä tämä on saanut kimmokkeen. Tässä purossa se seikkaili, kun ei halunnut mennä kouluun, Salonen osoittaa puron vieressä olevaa koulua.
Sittemmin purosta tuli Salosen lisäksi myös jo aikuisen pojan ja tyttärenkin harrastus. Poikakin sai vuosien aikana liikanimen Longinojan puroyliaktiivi.
– Kyllä jokainen täällä tuntee meidät. Meitä ei paljon tarvitse esitellä. Täällä on paljon opastettavaa. Ihmiset kyselevät kaikenlaista, Salonen sanoo.
Salosen opastaidoista saakin pian otteen, kun hän yhden opastaulun kohdalla ottaa tottuneesti maasta ensimmäisen risun ja osoittaa taimenten kutusoraikosta kertovaa kuvaa siitä, miten taimenet laskevat munansa soraikon väliin.
– Ja sitten kun taimen on kutenut, se peittää kutusoraikon. Sitten odotellaan, että sieltä tulee taimenia, mies opastaa tottuneesti.
Oman työuransa Salonen teki täysin muissa hommissa: varastotöitä, teurastamon vaakamies, teatterin lavastemies ja varhaisjakeluhommia. Puron tarkkailusta ja sen kunnostamisesta tuli kuitenkin elämäntehtävä.
Villit lohet ja taimenet ovat nimittäin harvinaisia Suomen joissa ja puroissa, sillä muun muassa perkaukset ovat tehneet ne sopimattomiksi vaelluskaloille. Longinojan kunnostamisesta on ollut hyötyä. Puroa on kohta 20 vuotta kunnostettu talkoolaisten voimin. 40-henkinen talkooväki kokoontuu usean kerran vuodessa kunnostustöihin.
Ahkerana taimien kutukivien kääntelijänä Saloselta on jo kivien pyöritteleminen kielletty. Miestä itseään asia huvittaa.
– Poika kielsi. Se on kato jo tämä ikä.
Puron vieressä on kasvimaapalstoja, jossa puroisännällä riittää tekemistä: perunaa, sipuleita ja kesäkurpitsaa. Samalla voi olla lähellä rakasta puroa.
– Istuskelen siellä usein. Vaimo kysyy minulta lähes joka ilta, että mihin sinä olet menossa. Sanon hänelle aina, että kyllähän sinä tiedät, Salonen hymähtää.