Kalliolaisravintola on ollut monelle kuin toinen koti – nyt se on rauhallinen kulttuuriväen kapakka

Sakari Nupponen

Joku muistelee kauhulla, kuinka Toverista haettiin juopunutta isää. Joku muistelee kaiholla, kuinka Toverista haettiin lämmintä keittoa.

Take away ei ole uusi juttu, vaan ikiaikaista kaupunkikulttuuria ajalta, jolloin kierrätyskin oli paremmin hanskassa kuin nyt. Soppa annosteltiin jokaisen omaan kannuun.

Toveri on ollut monelle kuin toinen koti. Kalliolaiskirjailija Torsti Lehtinen muistelee, että jopa hänen kastejuhlansa vietettiin Toverissa, koska äiti oli siellä töissä. Siellä vietettiin myös hänen isänsä muistotilaisuus nelivuotiaan Torstin himoitessa pikkuleipiä.

Kaupunkiklassikoksi muodostuneen ”Kun päättyy Pitkäsilta” -kirjan – samoin kuin uusintapainoksen – julkkarit pidettiin juuri tässä ravintolassa.

Ravintoloitsija, toveri Pirjo Rytöniemi työskenteli Toverissa jo silloin kun se tunnettiin Alppimaan-nimellä eli 1970-luvulta alkaen. Hän on asunutkin näillä kulmilla lähes koko elämänsä.

– Faija oli vain sotinut, halusi jäädä Helsinkiin, kouluttautui poliisiksi ja teki portsarin töitä, kuten moni kollegansa. Kun Sillankorvassa vaihdettiin kaikki vahtimestarit naisiksi, hän osti ensin Laatu-Haitin ja sitten Toverin.

Jaakko Rytöniemi (1918-99) ei ollut mikä tahansa konstaapeli ja korpraali, vaan Mannerheim-ristin ritari 176, joka tuhosi kesän 1944 ratkaisevissa torjuntataisteluissa 11 neuvostopanssaria ja vahingoitti useampaa.

Kluuvissa sijainnut legendaarinen Haiti toimi Snellmanninkatu 19:ssa. Alkoholiviranomainen kehotti edellistä omistajaa kiinnittämään huomiota paikan laatuun. Tämä lisäsi Haitiin etuliitteen ”Laatu”.

Ravintola oli muiden muassa kirjailija Pentti Saarikosken kantapaikka.

Puretusta Laatu-Haitista tuli Toveriin kaksi muotoilija Paavo Tynellin lamppua.

Kuusi vuotta sitten Rytöniemen ja kyyppari, toveri Pasi Ahokkaan availlessa paikkaa astui sisään yksi mies ja tilasi oluen. Vähän myöhemmin tuli pariskunta. Pariskunta kiinnitti Ahokkaan huomion pois lamppujen suunnasta kysymysten tulvalla, jotta mies sai rauhassa irrotettua lampun. Toinenkin lamppu olisi varmasti lähtenyt matkaan, ellei ravintolaan olisi tullut lisää asiakkaita.

Pariskunta perusteli runsasta kyselemistään sillä, etteivät olleet koskaan aikaisemmin käyneet Toverissa.

– Enpä viitsinyt sanoa, että muistin kyllä heidän käyneen siellä kerran noin kuukautta aikaisemmin. Tyypillinen lähiöasukas pistää silmään eksyessään Linjoille, Ahokas sanoo.

Rytöniemi kiinnitti huomiota vanhaan huutokauppauutiseen, jonka mukaan lampuista oli maksettu 3 000 euroa kappale. Toinen lamppu on nyt paremmassa tallessa – ei kuitenkaan kellarissa, josta murtovaras kävi sitä penkomassa.

Vielä 1990-luvulla paikan paras asiakas saattoi olla haalariduunari: metallimies tai rakennusmies. Lama vei työt ja miehetkin, jotka joutuivat muuttamaan pois alati kalliimmaksi käyneestä Kalliosta.

Tänään Toveri on rauhallinen kulttuuriväen kapakka. Kantiksia viihdyttää tietoniekka Jukka Harvilahti, joka on pitänyt siellä tietokilpailuja yli 16 vuotta. Jazzin ystävät käyvät kuukausittain jameissa.

Huomio viime viikolta; juuri kun ovet on avattu:

Nuori mies tulee tiskille. Ei tilaa ”keppanaa”, eikä ”jotain ipaa”, vaan luo katseen kylmäkaappiin, lausahtaa: Orvalia!

Luostariolutta, jota tulee Suomeen vain muutama kymmenen laatikkoa vuodessa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut