"Myös luonto voidaan kokea stressin lähteenä" – osa ihmisistä virkistyy paremmin keskustan ostoskadulla kuin keskellä ei mitään

Luonto ei olekaan kaikille rauhallisuuden tyyssija, toteaa filosofian maisteri Anu Besson taidekasvatuksen väitöstutkimuksessaan.

– Aiempi tutkimus on osoittanut, että viherympäristöissä virkistyy ja palautuu stressistä. Tutkimukseni aineistosta voi kuitenkin havaita, ettei luontoa aina koeta vetovoimaisempana tai elvyttävämpänä kuin kaupunkia, tiivistää Besson Jyväskylän yliopistossa tekemänsä tutkimuksen tuloksia.

Bessonin mukaan paikan kauneusarvot ja elvyttävä vaikutus riippuvat totuttua enemmän siitä, mitä kokija voi tehdä ja mikä häntä miellyttää, kuin siitä, onko kyseessä kaupunki- vai luontomiljöö.

Bessonin tutkimuksessa ihmisten ympäristömieltymyksiä tarkkailtiin sosiaalisesta mediasta, lifestyle-mediasta, alan tutkimuskirjallisuudesta ja kyselytutkimuksesta koostuvan aineiston avulla.

Huomiota kiinnitettiin erityisesti ulkosuomalaisten käsityksiin. Besson itse on asunut Australiassa vuodesta 2011.

– Ylivoimaisesti suosituin ulkosuomalaisten mielipaikka oli suomalainen järvenranta metsässä. Lähes yhtä suosituiksi nousivat paikat avarilla näköaloilla, kuten esimerkiksi vuorenrinne tai merenranta.

– Toisaalta joka kymmenes vastaaja suosi elämää sykkiviä paikkoja, kuten vilkkaita ostoskatuja tai merenalaista maailmaa.

Besson kyseenalaistaa sen, että rentoutuaksemme tai latautuaksemme tarvitsisimme ensisijaisesti luontoa.

Hänen mukaansa viherympäristöillä on kiistämätön hyvinvointia tukeva merkitys, mutta kaupunkia ja luontoa ei tulisi asettaa vastakkain.

– Välillä kaupungit typistyvät alan tutkimuksessa moottoriteiksi ja parkkipaikoiksi, vaikka ne todellisuudessa ovat ihmiskontaktien, moniaistisuuden, symbolisten merkitysten ja muistojen tyyssijoja. Sen sijaan myös luonto voidaan kokea stressin lähteenä ja pelottavana, Besson muistuttaa.

– Mielipaikka ei myöskään ole fyysinen paikka vaan niin sanottu ”tapahtumahorisontti”, jossa paikkaan yhdistyy tekeminen ja mielentila.

Mielipaikka voi siis yhtä hyvin olla luminen metsä hiihtäjälle, keskustakahvila vilinän ystävälle tai koko taivas laskuvarjohyppääjälle.

Tähän saakka elvyttävyys on Bessonin mukaan ymmärretty stressinpoistona ja suorituskyvyn palauttamisena. Tämä siksi, että voisimme paremmin, mutta toisaalta olisimme myös tuotteliaampia yhteiskunnan jäseniä.

Vähälle huomiolle on jäänyt se, että hankalat tai epämiellyttävät tuntemukset voivat olla olennaisia elpymiselle, jos se ymmärretään laajemmin eheytymisenä ja kokonaiseksi tulemisena.

– Vaikeiden muistojen, rumuuden ja surun paikkoja ei ole tähän mennessä juuri tutkittu elvyttävyyden tai esteettisyyden näkökulmista, Besson pohtii.

FM Anu Bessonin taidekasvatuksen väitöskirja "In Defence of Cities – Aesthetics of Engagement in Everyday Environments" tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 21. helmikuuta.