Yksilöurheilumme on kriisissä

toimitus

Kolumni

Antti Pihlakoski

Vaikka Iivo Niskanen, Valtteri Bottas ja kumppanit pitävät Suomen mainetta yllä, on yksilöurheilumme ajautunut huonoon jamaan. Esimerkkinä siitä käyköön Tokion olympialaisten menestysennuste. Jos olympialajien tuoreimpien MM-kilpailujen tulokset olisivat Tokion tuloksia, saisi Suomi yhden pronssimitalin ja sijaluvun 86 maiden välisessä vertailussa. Suomen kanssa saman sijan jakaisivat Bangladesh, Burkina Faso, Pohjois-Makedonia ja Moldova.

Ennusteen mukaan Viro saa Tokiosta neljä, Norja kahdeksan, Tanska 12 ja Ruotsi 18 mitalia. Kaiken järjen mukaan Suomi ei kansana ole naapureitamme huonompi. Kyse on jostain muusta.

Niitämme nyt 90-luvulla syntyneen urheilun rakennemuutoksen kitkeriä hedelmiä. Silloin pesuveden mukana meni niin eri lajien valmentajien yhteistä valmennusosaamista edistänyt koulutusjärjestelmä kuin yleisseurat ja niiden vahvojen johtajien motivaatio. Taisi Helsingissäkin moni urheiluseura pilkkoutua useaksi eri lajien erikoisseuraksi ja urheilun edunvalvonnassa yhteinen ääni heiketä. Lopputulos on, että lapset eivät pysty enää harrastamaan saman seuran siipien suojassa useaa urheilulajia, joten liikunta on vähentynyt ja yksipuolistunut.

Saadakseen riittävän pohjakunnon yksilölajimenestykseen tulisi lapsen liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Riittävästi liikkuvia on tavattoman vähän, koska yli tunnin päivässä liikkuviakin on vain noin 10 prosenttia lapsistamme…

Urheiluun innostaminen on nyt lähinnä perheiden varassa. Jos tilanteeseen halutaan muutos, tulee kaikkien olennaisten sidosryhmien osallistua liikuttamisen talkoisiin. Se olisi palvelus myös liikunnallisen elämäntavan ja kansanterveyden kannalta.

Jos kouluissa olisi joka päivä muutama tunti erilaista liikuntaa eri lajien valmentajien ohjaamana, lyötäisiin monta kärpästä yhdellä iskulla: saataisiin kaikille riittävästi liikuntaa, monipuolista osaavaa valmennusta ja myös yksilölajien valmentajille mahdollisuus saada valmentamisesta elanto. Samalla helpottaisivat perheiden iltakiireet. Voisiko Helsinki Suomen kehityksen veturina olla tässä aloitteellinen suomalaisen liikuntakulttuurin uudistaja? Samalla edistyisi perhepolitiikka ja kansanterveys. Urheilumenestys tulisi lisäbonuksena.

Antti Pihlakoski

Kirjoittaja on Kansainvälisen ja Euroopan yleisurheiluliiton hallitusten jäsen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut