HARRASTUS Keppihevoset hullaannuttivat kolme sukupolvea.
Sonja Kallioinen, 18, ompelee ja kasvattaa keppihevosia kotonaan Espoossa. Kallioisen keppihevostalli kantaa nimeä Semina, ja keppihevosharrastajat tuntevat hänet tallin elämää kuvaavasta blogista ja Instagram-kuvista.
Lukiolaistytön käsistä on syntynyt jo ainakin 190 keppihevosta. Jokaisella käsin ommellulla keppihevosella on rotu, luonne, sukupuoli, ja nimi. Sonja haluaa tehdä hevosista mahdollisimman oikean näköisiä.
On arabialaisia, andalusialaisia, paint-hevosia, islanninhevosia, friisiläisiä, shetlanninponeja, fellponeja, connemaroja ja hollanninpuoliverisiä.
–Äiti teki minulle pari ensimmäistä keppihevosta ja kymmenvuotiaana aloin itsekin tehdä, vaikken tykännyt koulussa käsitöistä, Sonja kertoo.
Harrastukseen kuuluu myös ratsastaminen. Jotkut keppihevosrodut ovat taitavia esteillä. Toiset puolestaan loistavat kouluratsuina.
–Matkimme kouluratsastusta. Siinä on paljon jalkatekniikkaa, pohkeenväistöjä, taivutuksia, laukanvaihtoja. Itse luonnehtisin sitä tanssiksi, Sonja kertoo.
Keppihevostalliin onkin Sonjan myötä hullaantunut koko perhe, kolme sukupolvea. Sonja teki vastikään pihalle uudet esteet isänsä kanssa. Parhaillaan rakenteilla on tallirakennus.
Pikkusisko Veera, 10, on innokas ratsastaja ja suunnittelee osallistuvansa keppihevosten ratsastuskilpailuihin.
Äiti Tiina Kallioinen auttaa ompelemisessa ja on apuna kesän keppihevosleirien järjestelyissä.
Isoäiti Eila Lehtilä kannustaa ja iloitsee, että käsityötaidot ovat periytyneet lapsenlapsillekin.
Samaan käsityöhuoneeseen mahtuvat niin keppihevoset kuin isoäidin kangaspuutkin.
–Olen innoissani ja tyytyväinen, että Sonja on jaksanut jatkaa keppihevosten tekemistä lukion ohella, Lehtilä sanoo.
Keppihevostallissa on tällä hetkellä yksitoista hevosta. Sonja tekee hevosia myös tilauksesta ja myyntiin. Kesäksi suunnitteilla on muutaman päivän keppihevosleirejä maastovaelluksineen ja eri ratsastuslajeineen.
–Keppihevosharrastus on oma maailmansa. Siinä on paljon variaatioita. Jotkut ompelevat, toiset ratsastavat. Jotkut tekevät kumpaakin, Sonja kuvailee.
–Keppihevosta tehdessä pään kasaan ompelu on raskain vaihe, mutta kokonaisuus on kaikkiaan melko työläs ja haastava.
Keppihevoset on perinteisesti mielletty leluiksi. Keppihevosharrastajat saattavatkin kokea vähättelyä. Myös Sonjaa on kiusattu harrastuksen vuoksi. Tästä syystä hän jätti keppihevoset vuodeksi yläasteelle siirryttyään.
Nyt isompana harrastus on lähinnä keppihevosten tekoa, valokuvaamista ja sosiaalisessa mediassa toimimista.
Eikä keppihevosharrastus sulje pois ratsastamista oikeilla hevosilla. Sonja itse on ratsastanut oikeilla hevosilla kymmenenvuotiaasta saakka. Kepparit jäävät odottamaan omiin pilttuisiinsa, kun tytär ja äiti lähtevät ratsastamaan.
Keppihevostallin nettisivut löytyvät osoitteesta: khtsemina.weebly.com.