– Minne minä täältä lähtisin, myhäilee Pellingissä syntynyt Kalle Tillmann.
Hän on asunut saarella pian 70 vuotta. Strömsundissa sijaitsee ”fafas hus”, josta on 50 metriä rantaan.
Pehmeää Pellingin ruotsia puhuva mies on ollut merillä ja viettänyt pari vuotta muualla, mutta veri veti takaisin kotisaarelle.
–En voisi asua paikassa, jossa en näe vettä ikkunasta.
Vettähän Pellingissä näkee vähän väliä. Saaren sisäosan täyttävät vehreät metsät. Eikö talvella ole ankeaa, kun on pimeää ja meri on jäässä?
–Ei siinä mitään eroa mantereeseen ole. Olen eläkkeellä, joten katselen tv:tä. Sitä paitsi Strömsund jäätyy harvoin, hän hörähtää.
Tillmann ei voi ajatellakaan muuttavansa kaupunkiin.
–Käyn siellä vain silloin, kun on ihan pakko.
Cay Gustafsson on paljasjalkainen pellinkiläinen jo viidennessä polvessa. Kotitalo sijaitsee saaren lounaiskärjessä suojaisessa poukamassa, jota ympäröivät hyvät kalavedet.
–Esi-isäni oli 1860-luvulla luotsina Söderskärissä. Hän ja muutama muu saivat potkut syystä, jota ei tiedetä. Sen jälkeen hän muutti tänne, rakensi talon ja ryhtyi kalastajaksi.
Gustafsson oli 15 vuotta merillä, luotsina ja merikapteenina.
–Mutta täällä olen asunut aina. Arvostan hiljaisuutta ja ulkosaariston yhteisöä. Täältä ei voi aina lähteä kaupunkiin hakemaan apua, vaan täytyy osata ja pärjätä itse.
Paikan eristyneisyys on tehnyt ihmisistä erityisiä: ketään ei jätetä yksin, vaan apua annetaan aina. Vanhoille pellinkiläisille avuttomuus on lähes tuntematon käsite. Ihmekö tuo, kun Gustafssonienkin pihaan saatiin kunnollinen tie vasta 1970-luvulla.
–Veneellä ei pystynyt kelirikon aikaan liikkumaan. Kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan kylään pääsi jonkinmoista tietä pitkin kävellen.
Gustafsson sisaruksineen asui seitsenvuotiaasta lähtien viikot koululla.
–Nyt tuntuu hurjalta, että joku lähettäisi niin pienet lapset johonkin viikoksi. Mutta ei siinä silloin ollut mitään ihmeellistä.
Nykyään lossi vie ja tuo saarelle vartin välein."
Nykyään lossi vie ja tuo saarelle vartin välein. Saarelta on helppo käydä töissä Porvoossa – ja miksei Helsingissäkin. Vaikka jotkut toivovat Pellinkiin siltaa, Gustafsson näkee lossissa myös hyviä puolia.
–Se antaa monelle ihmiselle töitä. Lossi myös suojaa meitä. Täällä ei juuri rikoksia tapahdu. Kyllä varaskin tietää, että Pellingistä on pakko palata lossilla.
Talvet Gustafsson viettää Teneriffalla, missä hän tapasi myös vaimonsa, taiteilija Terttu Schroderus-Gustafssonin
–Olen eläkkeellä, ja Terttu maalaa. Sen tekee yhtä hyvin siellä kuin täälläkin.
Terttu Schroderus-Gustafssonin galleria on toiminut vuodesta 2003 pihapiirissä, jossa asuu myös Gustaffsonin 94-vuotias äiti. Ikkunoista avautuu silmiä hivelevä merimaisema.
Taiteilijan maalauksissa aallot vyöryvät, jää sulaa ja kaunissilmäinen keijukainen seuraa katsojaa. Pellingin ja Teneriffan lisäksi katsoja voi löytää vaikutteita muun muassa Helene Schjerbeckiltä, Claude Monet’lta ja Vincent van Goghilta. Kaikki työt ovat myynnissä.
Itseoppinut taiteilija aloitti pastelliliiduilla ja on käyttänyt vuosien varrella eri tekniikoita. Allergia sai siirtymään luomuun.
–Nykyään käytän temperavärejä ja pellavaöljyä. Jokainen väri sekoitetaan itse. Se on työlästä, mutta palkitsevaa.
Vuosien varrella Pellinki ja sen asukkaat ovat tulleet tutuiksi.
–Täällä vallitsee positiivinen me-henkisyys. Tosin menee aikansa, ennen kuin ihmiset hyväksyvät uuden tulijan joukkoonsa.
Schroderus-Gustafsson ihailee pellinkiläisten yritteliäisyyttä ja ahkeruutta.
–Täällä on upea kyläkauppa, Nybondaksen puutarha, kaksi suoramyyntipistettä, oma hieroja, jumppailtoja, kahvakuulaa...
Ehkä kaikkein kuuluisin Pellingin asukas on Tove Jansson, jonka 100-vuotisjuhlaan osallistui taannoin itse presidentti Tarja Halonen
Tove Janssonin 100-vuotisjuhlaan osallistui itse presidentti Tarja Halonen."
– Cayn poika Kim Gustafsson ohjasi Janssonin näytelmän Vägen hem Näytöksiä piti olla kolme, mutta niitä järjestettiin lopulta 11 ja näytelmän näki 1300 katsojaa.
Näyttämönä oli Gustafssonien pihapiiri lähellä paikkaa, josta Jansson aikanaan ajoi omalle luodolleen Klovharuun.
–Kertaakaan ei satanut.
Pellinki on nykyään käsite. Yksi syy siihen ovat kuuluisat Pellingit silakat, jotka ovat kahmineet palkintoja Helsingissä vuosittain järjestettävillä silakkamarkkinoilla.
Pellingissä käsite on Benitas Café, joka aloitti kioskina vuonna 1972. Sitä piti Benita Weckströmin äiti. Kioski muuttui kahvilaksi 1982, ja Weckström pitää sitä nyt yhdeksättä kesää.
–Asun Seitlahdessa, mutta koko elämäni olen ollut täällä.
Wekcströmin mielestä Pellingissä ovat parasta luonto, meri ja ihmiset.
–He ottavat toisen huomioon ja pitävät huolta toisistaan.
Talvella Pellinki on hiljainen ja kotoisa paikka, josta pääsee puolessa tunnissa kaupunkiin.
Kesäillan hiljaisuus Benitas Caféssa pettää: joka kesä sen palveluista nauttii tuhansia asiakkaita. Se ei ole ihme, sillä vieressä ovat vierasvenesatama, leirintäalue, uimaranta ja minigolfrata.
Kanta-asiakkaille on omat mukit, joihin heidän nimensä on kirjoitettu sievin vaaleansinisin kirjaimin.
–Se on ekologista, ja olemme halunneet antaa heille tällaisen lahjan, Weckström selittää.
9
