Uupumus: Opettajien ja rehtoreiden tulisi pyytää apua liialliseen työmäärään aiemmin. Myös kyynisyys on koulujen ongelma.
Vaikka osa opettajista palaa 14. toukokuuta lähiopetukseen, tulisi heidän edelleen pysytellä erossa toisistaan.
Opettajanhuoneesta tuskin tulee vielä yhteistä taukopaikkaa, jossa jakaa vertaistukea.
Opettajien ja rehtorien työssä jaksamisen kannalta kohtaamiset saattaisivat olla kuitenkin tärkeitä.
– Työyhteisö ja sosiaalinen tuki ovat heille hyvin keskeisiä voimavaroja, sanoo opetusalan ammattilaisten oppimista ja jaksamista tuoreessa väitöskirjassa tutkinut helsinkiläinen Lotta Tikkanen.
Tikkasen mukaan opettajien jaksamisen kannalta on tärkeää, että he voivat tukea työkaveria ja pyytää itsekin apua tarvittaessa.
– Kuinka opettajat ovat voineet tukea toisiaan, kun he eivät tapaa, Tikkanen pohtii.
Korona-ajan etätyöt ja etäopetus ovat olleet monelle opettajalle haastavia.
– Sen lisäksi, että on huoli omasta ja läheisten terveydestä, on myös huoli oppilaiden oppimisesta ja hyvinvoinnista.
Ratkaisevaa opetuksen onnistumisen ja opettajien jaksamisen kannalta on ollut taito käyttää etätyövälineitä. Osalle videoneuvotteluihin käytettävät ohjelmat ovat olleet tuttuja, mutta moni käytti niitä nyt ensimmäistä kertaa elämässään.
– Parissa päivässä täytyi omaksua täysin uudenlainen tapa opettaa. Opettajilla ei ollut aikaa pohtia yhdessä, miten etäopetus järjestetään käytännössä. Monet opettajat joutuivat varmasti pohtimaan asiaa paljon yksin. Uuden oppiminen on aina kuormittavaa.
– Opettajan uupumisella on vaikutus siihen, kuinka oppilaat oppivat.
Alkuvuodesta julkaistun Rehtoribarometrin mukaan yli puolet rehtoreista on uupuneita tai uupumisvaarassa. Kuormittuneisuutta selittää työn muutos sekä huoli opettajista ja oppilaista.
Tikkasen väitöskirjan mukaan noin 13 prosentilla rehtoreista oli korkea riski uupumukseen. Väitöskirjan aineistoa on kerätty hieman eri tavalla kuin Rehtoribarometrissä, mutta Tikkanen sanoo tulosten olevan samansuuntaisia.
– Työuupumukselle ei kuitenkaan toistaiseksi ole olemassa tarkkoja kriteereitä tai raja-arvoja, koska kyseessä ei ole sairaus.
Opettajien ja rehtorien uupumus voivat olla seurausta muun muassa työyhteisön vuorovaikutuksen ongelmista tai liiallisesta työmäärästä.
Väitöskirjassa Lotta Tikkanen tutki, mitkä keinot voisivat estää tällaisen uupumisen. Hyväksi havaittuja tapoja ovat työmäärän rajaaminen ja työtahdin rauhoittaminen. Apua on tärkeää antaa sellaiselle, jolla huomaa olevan liikaa töitä.
– Sen sijaan, että opettajat huomaavat olevansa puhki suuren työmäärän kanssa, heidän olisi hyvä uskaltaa pyytää apua työkaverilta tai esimieheltä ennakoivasti.
Tuen tarjoaminen on Tikkasen mukaan hyväksi, jos opettaja on vaarassa kyynistyä eli etääntyä työyhteisöstään.
– Tutkimus osoittaa, että yhteisölliset keinot ovat tehokkaimpia kuormittumisen estämisessä. Opettajien ja rehtoreiden osaamista säädellä jaksamista yksin ja yhdessä olisi syytä vahvistaa peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksella.
Yhteisöllistä oppimista ja jaksamista tukevan koulun kehittämisen anatomia -väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa huhtikuun lopulla. Tikkanen oli osana OPPI-tutkimusryhmää.
Helsingin yliopistossa on meneillään on monta koronaan suunnattua tutkimusta, kertoo professori Katariina Salmela-Aro tiedotteessa.
Tutkimukset keskittyvät niin rehtoreihin, opettajiin, vanhempiin kuin oppilaisiin.
Tutkimus käsittelee muun muassa rehtoreiden työhyvinvointia, jaksamista,intoa, palautumista ja hyvinvoinnin johtamista ennen koronaa, sen aikana ja myöhemmin. Myös opettajien ja vanhempien jaksamista koronan aikana tutkitaan.