"Jokaisen kantasuomalaisen eli kansun pitäisi hankkia ystäväkseen maahanmuuttaja"

KEHITYSYHTEISTYÖ Hilkka Hyrkölle Afrikka on muutakin kuin köyhyyttä, kurjuutta ja sotia.

Somalian kirjoitettu kieli on nuori. Edelleen se siirtyy sukupolvelta toiselle puheissa ja laulaen.

–Lauluja tehdään milloin mistäkin, esimerkiksi syntymäpäiväänsä viettävälle voidaan tehdä oma onnittelulaulu, sanoo Hilkka Hyrkkö

– Somalit ovat todellisia romantikkoja. Heillä on omat romeonsa ja juliansa. Tarina, joka kertoo leipurin rakkaudesta tyttöön, jota ei koskaan voi saada. Tämä leipomo, jossa leipurin kerrotaan työskennelleen, on oikea pyhiinvaelluskohde. Sieltä ihmiset käyvät ostamassa rakkausleipiä, joiden uskotaan tuovan onnea rakkauselämään, Hyrkkö kertoo.

Afrikassa vietetyt viime vuodet ovat opettaneet mantereesta, sen luonnosta, kulttuureista ja kansoista paljon sellaista, mistä länsimainen media ei kerro. Hilkka Hyrkkö haluaisi tuoda esiin juuri näitä asioita, oikaista stereotyyppistä ja negatiivistakin ajattelutapaa.

Kahden ja puolen vuoden työrupeama Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntijana on Hilkka Hyrkön osalta takanapäin. Alkuvuodesta Suomeen palasi nainen, jolle Afrikka edustaa ihan jotain muuta kuin millaisena se näyttäytyi vielä joitain vuosia sitten.

Tuntematon manner ei hänelle kuitenkaan ole. Hyrkkö on käynyt Afrikassa 1980-luvulta alkaen säännöllisesti.

Etelä-Sudanissa Mundrissa maanviljelijät saivat Ulkomaanavun hankkeessa lainaa kahta härkää ja auraa varten. Kun maanmuokkaus parani, maissisadot jopa kolminkertaistuivat. Viljelijöille tämä mahdollisti myös naapureidensa auttamisen.

Syksyllä 2013 Hilkka Hyrkkö ja hänen puolisonsa Harri Halme lähtivät vapaaehtoistyöhön Itä-Afrikkaan Kirkon Ulkomaanavun palvelukseen. –Kirkon Ulkomaanavun Afrikan toiminta-alueen itäistä ja eteläistä aluetta edustava esimieheni David Korpela koki, että viestinnän merkitys on kehitysyhteistyölle siinä määrin tärkeää, että kaikkien, niin tavallisten veronmaksajien kuin avustusorganisaatioiden, kansallisten ja kansainvälisten tukijoiden on hyvä tietää, mitä näillä kehitysyhteistyöhön tarkoitetuilla rahoilla kohdemaissaan tehdään.

Puolen vuoden palkaton työskentely poiki Hyrkölle kahden vuoden mittaisen määräaikaisen työsuhteen.

Koti ja toimisto sijaitsivat Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Toiminta-alueeseen, jolla Kirkon Ulkomaanapu toteuttaa erilaisia avustushankkeita, kuuluivat Kenian lisäksi Somalia, Etelä-Sudan, Uganda ja Eritrea, aiemmin myös Angola, Mosambik ja Zimbabwe.

Työnsä puolesta kilometrejä autossa ja lentäen kertyi selkää rasittavat määrät.

–Työmatkat jatkuivat tuntien matkan päähän siitä, missä päällyste tai koko tie päättyi.

– Sitä voi olla vaikea kuvitella millaisilla härveleillä Afrikan ilmatilassa liikennöidään. Kaikista lentokoneista oli vaikea edes uskoa, että ne pysyvät ilmassa, Hyrkkö sanoo.

Suututtaa, kun näkee, kuinka korruptoituneet valtiot käyttävät rikkauksiaan vain pienen joukon etujen ajamiseen. Sen kritisoiminen on kuitenkin mahdotonta."

Afrikka on muutakin kuin leijonia ja hiekkaa. 54 valtiota käsittävälle mantereelle mahtuu niin äärimmäistä köyhyyttä kuin mineraalien tuomaa vaurautta.

–Suututtaa, kun näkee, kuinka korruptoituneet valtiot käyttävät rikkauksiaan vain pienen joukon etujen ajamiseen. Sen kritisoiminen on kuitenkin mahdotonta. Maan sisäisiin asioihin puuttuminen voisi viedä toimintaedellytykset koko kehitysyhteistyöltä, Hyrkkö sanoo.

Hilkka Hyrkön mukaan minkään ei voi olettaa toimivan kuten länsimaissa. Kaikkeen oli varattava aina aikaa.

Yksinkertaisten ja arkisten asioiden hoitaminen saattaa viedä päiviä.

–Etenkin vanhoissa siirtomaavaltioissa tämä ihmisten avuttomuus näkyy kaikessa. Pelätään mahdollisesti syntyviä virheitä ja niistä seuraavia rangaistuksia. Mieluummin ollaan yliavuttomia tai tekemättä mitään, missä voisi tehdä virheen tai joutuisi ottamaan vastuuta. Oma-aloitteisuuteen eivät juuri kannusta koulutus tai yleinen toimintakulttuuri.

Esimerkkinä hän mainitsee Kirkon Ulkomaanavun logolla varustettujen t-paitojen tilaamisen, mikä vei päiviä.

–Täällä Suomessa tilauksen olisi hoitanut hetkessä sähköpostilla, Keniassa prosessi alkoi siten, että lähdin painotalon edustajan kanssa ensin kiertelemään nairobilaiselle tekstiilitorille valitakseni paidat, joihin voidaan painaa. Sen jälkeen istuin vieressä katsomassa ja näyttämällä sormella paikkaa, johon logo sitten piirrettiin viivoitinta apuna käyttäen, Hyrkkö kertoo.

–Neuvontatyö oli usein sitä, että asioita, kuten kännykällä kuvan ottamista neuvottiin kädestä pitäen.

Alkuvuodesta tehty paluu Afrikasta takaisin Suomeen on ollut shokki.

–En ehkä ymmärtänyt, kuinka paljon lähes kolmessa vuodessa voi kiintyä niihin ihmisiin ja paikkoihin. Meillä oli siellä jo oma sosiaalinen verkosto ja ystäviä.

Shokeeraavaa ei ole suinkaan ollut ilmastonmuutos, vaan huomata, kuinka turhista asioista kotikonnuilla valitetaan.

–Suomessa on työttömyyttä, julkisissa palveluissa puutteita ja vanhustenhuollossa paljon korjaamisen varaa. Siitä huolimatta kaikki perusedellytykset elämälle täyttyvät. Me täällä valitamme niin helposti turhasta ja elämme omassa kuplassamme.

Jotta arvostus kaikkea olemassa olevaa kohtaan säilyisi, eikä perspektiivi hukkuisi, Hyrkkö kokee, että jokaisen kantasuomalaisen eli kansun pitäisi hankkia ystäväkseen maahanmuuttaja.

–Se lisäisi ymmärrystä ja auttaisi meitä huomaamaan kuinka samanlaisia me ihmiset olemme, lähtökohdista ja etnisestä taustoista huolimatta tarpeinemme, iloinemme ja suruinemme.

Me täällä valitamme niin helposti turhasta ja elämme omassa kuplassamme.

Muistot viime Afrikan-vuosilta ovat hyviä, vaikka köyhyyteen ja sen näkemiseen liittyy paljon voimattomuuden tunteita ja suruakin.

–En voi tehdä niiden ihmisten hyväksi kaikkea mitä haluaisin. Kun yksi ongelma on selätetty, tulee jokin toinen. Yksi näistä on nyt taas ajankohtainen ongelma kuivuus. Se on laaja-alaista ja totaalista ja vie selviämisen mahdollisuudet niin ihmisiltä kuin karjaltakin.

Hyrkkö kertoo myös kantavansa huolta palkkaamastaan henkilökunnasta ja näiden perheistä.

– Kotiapulaisena työskennellyt neljän lapsen äiti Maggie jäi meidän lähtömme jälkeen työttömäksi, samoin puutarhuri. Vielä Nairobissa asuessamme eräänä päivänä ovellamme seisoi erään aiemmin Keniassa työskennelleen suomalaisen autonkuljettaja, joka hänkin pyysi, että järjestäisin hänelle uuden työn.

–Minun on hankalaa auttaa heitä täältä käsin, vaikka haluaisinkin, Hyrkkö sanoo.

–Myös yhteydenpito köyhille asuinalueille on vaikeaa.

On valintakysymys, miten asiat näkee.

–On valtavan palkitsevaa esimerkiksi kuulla, kuinka näiden ihmisten elinalueilla toteutetut hankkeet ovat parantaneet heidän mahdollisuuksiaan selviytyä. Emme me vie heille sinne valmiita traktoreita, joiden avulla he voisivat alkaa viljellä tuottoisammin. Nämä ihmiset tekevät kehitystyön itse.

–Etelä-Sudanissa maanviljelijät saivat lainaa hankkiakseen kaksi härkää ja auran. Eräskin mies kertoi, kuinka hän oli pystynyt jo maksamaan saamaansa lainaa takaisin, kun maissisato kolminkertaistui. Sen lisäksi hän pystyi maksamaan lastensa koulunkäyntiä, hankkimaan lääkkeitä ja antamaan ruokaa naapureillekin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut