Vuoden väännön jälkeen: Fredan hiiligrilli hohkaa kinosten keskellä

Helsingin ravintoloista on lähes mahdotonta saada kunnon grilliruokaa. Kaasu- ja sähkögrillejä on kaikilla, mutta moni ei kypsennä lihaa hohkaavan lehtipuuhiilen päällä. Syynä on lähinnä syöjää suojaava byrokratia.

Fredrikinkadun Istanbul Grillin omistaja Faruk Coban kävi paperisotaa yli vuoden saadakseen oman, Turkista tuodun hiiligrillinsä luvat kuntoon.

–Sähkögrillissä grillatun ja hiiligrillissä grillatun lihan ero on kuin mikroruoan ja liedellä tehdyn. Tämä on aitoa, Coban kehuskelee.

Bisnes ei olisi kestänyt, jos kaikki olisi vain tästä kiinni.”

Vuosi odottelua ja tyhjiä lupauksia asiakkaille on tehnyt ravintolan maineelle hallaa. Kampin pippurista ja Fredan lihakaupasta tuttu Coban kaipaa edelleen lisää ihmisiä illallispöytiin.

–Bisnes ei olisi kestänyt, jos kaikki olisi vain tästä kiinni, hän kertoo.

Nyt grilli hohkaa. Cobanin oman lihakaupan lihasta tehdyt shish-vartaat pötköttävät vitriinissä kuparinvärisen, koristeellisen hiiligrillin edessä. Asiakaspaikkojen punavalkoiset kukkakuvioiset sohvat ovat ikäänkuin väärässä ravintolassa, mutta paikka jää mieleen juuri niiden takia.

Hiiligrillin maun huomaa ruoassa heti. Lampaan- ja kananlihan sekä vihannesten pinnassa maistuu palava puu. Maku muistuttaa, että joskus Suomessakin on ollut kesä. Liha-armadan vastapainona ovat raikkaat grillikasvikset ja ezme-salaatti. Bulgur jää makujen alla valjuksi, lihanesteiden maustama lavash-leipä ei.

Kasvissyöjille tarjolla on kikherneistä ja vihreistä linsseistä tehty vegaaninen kebab, jollaista tarjoaa vain harva ravintola Helsingissä.

Coban on kulkenut pitkän tien ravintolayrittäjäksi Suomessa. Kotikaupungissaan Turkin itärannikolla sijaitsevassa Izmirissä hänellä oli kuljetusyritys, joka työllisti 75 henkeä.

Halu lähteä Eurooppaan oli kuitenkin ylitsepääsemätön.

Vuonna 2003 Coban myi yrityksensä pala palalta, muutti Suomeen ja sai töitä helsinkiläisestä kebabravintolasta. Kolmetoista vuotta myöhemmin hän työllistää 25 henkeä. Ja tekee töitä niin ahkerasti, että hänen poikansa on joskus ihmetellyt, miksi isä tulee kotiin nukkumaan.

Coban palkkaa ainoastaan ihmisiä, joilla ei ole töitä jo valmiiksi.

–Olisi kiva jos kaikki yrittäjät tekisivät samoin. Jos kokilla on jo töitä ja hän haluaa vaihtaa paikkaa vain tienatakseen enemmän rahaa, en ota töihin. Vaikka hän olisi maailman paras kokki.

Vihdoin grillinsä saaneen erikoisravintolan on tehtävä kovasti töitä pärjätäkseen Punavuoren äärimmäisen tiukassa ruokakilpailussa. Cobanin päivittäisestä toimintavimmasta se ei jää kiinni.