Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Helsinkiläisnainen selvisi kolmesta keskitysleiristä: ”Seisoin jo kaasukammiossa”

KESKITYSLEIRIT Natsien juutalaisvainot tuhosivat Nena Kafkan koko perheen.

Natsit surmasivat keskitysleireissään kuusi miljoonaa juutalaista. Oli aivan hiuskarvan varassa, ettei helsinkiläisestä Nena Kafkasta, 88, tullut vain savukiehkura krematorion taivaalle ja nimi muistopaateen.

–Kuolema oli läsnä keskitysleireillä vuosien ajan, eikä siihen tottunut koskaan, kertoo Kafka nyt töölöläiskahvilan pöydässä.

Puolassa pienessä maalaiskylässä syntynyt Nena Kafka oli alle kymmenvuotias, kun ensimmäiset merkit juutalaisvastaisuudesta nostivat päätään.

–Meitä alettiin uhkailla joskus vuosina 1935 tai 1936. Heiteltiin kiviä ikkunoihin ja huudeltiin. Puolalaiset olivat vielä tuolloin saksalaisia pahempia, Kafka muistelee.

Kaikki muuttui syyskuussa 1939, jolloin Saksan armeija vyöryi voimalla yli läntisen Puolan. Jo toisena sotapäivänä saksalaiset olivat Nenan kotikylässä.

–Silloin alkoivat todelliset vainot. Isäni ja kaksi veljeäni käskettiin kylän torille, missä heidät oli tarkoitus laittaa työhön. Sen jälkeen emme nähneet heitä enää koskaan, Nena Kafka sanoo ja katsoo läpi kahvilan pitsiverhon ulos pakkaseen.

Lopulta tuli Nenan vuoro joutua kansallissosialistisen Saksan väkivaltamyllyyn. Naiset lähetettiin kylästä Neusalziin, jossa oli valtava lankatehdas. Nenan tehtävä oli hoitaa huoneen kokoista kehruukonetta, joka syyti haavaompeleisiin tarkoitettua lankaa.

–Työpäivät olivat hyvin pitkiä, ”ruoka” oli vetistä keittoa, eikä majapaikasta voinut edes puhua, Kafka huokaa.

–Meidät vangit eroteltiin muista ihmisistä sillä, että selkään ommeltiin neliömäinen pala vanginvaatteesta. Keltaista tähteä meillä ei ollut, ei myöskään käsivarsitatuointia. Mutta emme me mitään ihmisiä vartijoille olleet, sen huomasi aivan kaikesta.

Siirto Flossenbürgin keskitysleirille ei mitenkään parantanut tilannetta. Taudit, olematon ruoka ja jatkuva väkivalta niittivät satoa joka leirillä.

–Heti leirille tultuamme meidän käskettiin riisua suihkua varten. Sitten koko ihmismassa työnnettiin alasti valtavaan huoneeseen ja ovet suljettiin.

– Odotimme, että suihkuista tulee vettä tai kaasua. Kumpaakaan ei tullut. Pitkän ajan päästä meidät käskettiin hälinän kanssa ulos. Silloin tajusin, että olin seissyt kaasukammiossa, Kafka. kertoo.

Pakkosiirto, siis satojen kilometrien laahustaminen jalan halki Saksan pahamaineiseen Bergen-Belseniin oli monille vangeille liikaa: heitä kuoli tienvarsille kuin eläimiä.

–Leireillä kuoli joka yö joku vieruskaveri. Hän ei vain herännyt, Kafka toteaa.

Vapautuksen hetki koitti vihdoin huhtikuussa 1945, jolloin englantilaiset joukot valtasivat Bergen-Belsenin. Liittoutuneet kertoivat tulostaan kovaäänisillä.

–Sen hetken riemua ei kukaan muu osaa kuvitella, se oli niin kertakaikkisen mahtavaa, Kafka huokaa.

Viiden vuoden piina oli viimeinkin ohi. Nena oli 18-vuotias ja painoi alle 40 kiloa.

Helsinki 2016. Jos vastapäiseen tuoliin istutettaisiin sota-aikana kaikkein pahimpia hirmutekoja tehnyt natsi, Nena Kafkalla olisi hänelle hyvin vähän sanottavaa.

Hän miettii pitkään, kunnes vastaa harkiten.

–Olen omalla tavallani antanut anteeksi, mutta yhtäkään päivää en siltä ajalta koskaan unohda.

Vanhan naisen ääni ei värise. Katse on kuin tulista rautaa.

Vainojen uhrien muistopäivä on 27.tammikuuta. Päivää vietetään Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen kunniaksi 1945.

Lue myös: Suomen johtava holokaustitutkija Eero Kuparinen kommentoi Nena Kafkaan kohdistettuja valehteluväitteitä.