Helsingin Uutisten juttu Eiran Armfeltintiellä sijaitsevasta "kummitustalosta" kirvoitti Markku Vuorelan muistot käynnistään talossa 1980-luvulla.
Vuorela oli tuolloin Vartioässät Oy:n toimitusjohtaja, ja hän joutui lähtemään Sven Grönblomin talolle, kun sieltä tuli hälytys.
–Joku oli heittänyt kadulta kiven talon ikkunasta sisään. Kivi oli lentänyt pöydälle ja rikkonut posliinisen hedelmävadin, Vuorela kertoo.
Omistajainsinööri ei ollut kotona. Vuorela raportoi hänelle puhelimitse.
–Sanoin vahinkojen jääneen pieniksi: ikkuna meni rikki, ei mitään suurempaa. Paikkasimme ikkunan, jotta hän voisi korjauttaa sen palattuaan kaupunkiin.
Muutaman päivän päästä herra ilmestyi toimistoon ja kihisi kiukusta.
–Vai muka vähäiset vahingot. Rikkoutunut vati oli maksanut 30 000 markkaa.
–Se oli minun kymmenen kuukauden palkkani verran. Siinä nuori mies kuunteli korvat punaisena.
Vuorela muistaa myös Grönblomin sisaren Helenan, kauppaneuvoksettaren, joka asui lähistöllä toisessa talossa.
–Häntä piti ehdottomasti kutsua kauppaneuvoksettareksi. Hän oli silloin jo yli 80-vuotias.
–Talo, jossa hän asui, täytti kaikki vaatimukset, joita ihminen voi kuvitella: omakotitalo keskellä Helsinkiä merinäköalalla.
Kauppaneuvoksetar ei vanhana pääsyt enää nousemaan nelikerroksisen talon portaita, joten hän rakennutti taloon hissin.
–Oikean kunnon hissin, ei mitään porrasnostinta.
–Helena omisti 1952-vuosimallin satakasikymppisen mersun, joka usein seisoi kadulla. En ole varma oliko hänellä enää silloin ajokorttia, mutta hyvin vanhana hän vielä ajeli.
Vuorela kertoo keittäjättären juorunneen, että kerran kauppaneuvoksetar ajoi väärällä puolella katua.
–Poliisi oli tullut viereen ja näyttänyt kädellä pysähtymismerkkiä. Tätä Helena oli ihmetellyt: Mitä ne siinä vilkuttavat, kyllä siitä ohi mahtuu!
Kun rouvan muisti huononi, palkkasi hän muistikseen opiskelijatytön.
–Helena-rouvan miehen huone pidettiin aivan samassa kunnossa kuin silloin, kun hän kuoli. Kauppaneuvos olisi voinut koska tahansa tulla takaisin. Tohvelit olivat sängyn alla, partakone ja hammasharja kylpyhuoneessa.
Kun Helena kuoli, hänen tavaroitaan myytiin Vuorelan mukaan hyvin pitkään sekä suoraan antiikkikauppiaille että huutokaupalla.
–Muuten hinnat olisivat romahtaneet – arvokasta irtaimistoa oli niin runsaasti.