Tiedätkö mikä herkku on amuse-bouche? – Jaakko Raholan erikoisten sanojen sivu on internetin helmi
Ruoka: Jaakko Raholan syötäviä sanoja luetaan ahkerasti netissä.
Jaakko Rahola kuoli neljä vuotta sitten, mutta häneen törmää edelleen. Jos tekee Google-haun erikoisesta ruokasanasta, päätyy helposti Raholan syötävät sanat -sivustolle, vaikka tarjon olisi myös markkinoituja sivuja sekä leegio nuoria ja innokkaita ruokabloggareita.
Kuka Jaakko Rahola (1936-2016)? Lyhyesti: elektroniikkainsinööri, tekniikan viestinnän asiantuntija ja armoitettu herkkusuu.
– Jaakko puhui monia kieliä hyvin, ja oli kiinnostunut niistä, joita ei hallinnut. Jaakko rakasti ruokaa, inhosi vääriä käännöksiä ja halusi korjata asian. Paljon hän saikin aikaan, kertoo veli Armas Rahola.
Hän arvelee, että harrastus meni usein työn edelle omassa firmassa, jonka nimi oli Tekniikan Viestintä Rahola Oy. Jaakko oli useiden eri ruoka- ja viiniseurojen aktiivijäsen. Keittokirjojen keräilyn hän aloitti 1960-luvulla.
Kuten niin usein, kaikki palautuu kotiin, mutta ei mihinkään punaisen mökin mummon keittiönurkkaukseen.
– Kotona meillä oli elävä tietosanakirja, isämme, Armas sanoo ja tarkoittaa nyt isäänsä laivanrakennusopin professoria Jaakko Raholaa (1902-73).
Vanhempi Jaakko toimi uransa huipulla muun Teknillisen korkeakoulun rehtorina ja kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä.
– Ruoka oli koko perheellemme hauska harrastus. Isä asui Italiassa 1930-luvulla, puhui kieltä, ja toi sieltä kotiin ruokakulttuurin, joka oli Suomessa aivan uutta. Kotona viljeltiin basilikaa Italiasta tuoduista siemenistä jo sodan aikana. Sen nimi oli ”Italian mauste”. Osso bucco, tomaattiruoat, pastat etc. olivat kotiruokaamme. Hinta oli kohtuullinen, kun niitä ruhonosia eivät muut arvostaneet.
Östermalmin herkkuhallista Tukholmasta Jaakko-isä toi 50-luvulla purkkiruokia, kuten pääskysenpesäkeittoa, heinäsirkkoja ja sammakon koipia.
– Vanhemmat yrittivät syödä niitä kaksistaan keittiössä keskellä yötä – siinä onnistumatta. Tuoksu toi kaikki viisi lasta jakamaan vähäistä, mutta ah niin eksoottista herkkua. Eli kotona opimme arvostamaan maailman ruokaihmeitä. Kaikkea piti maistaa, ei tietenkään syödä enempää ellei maistunut.
Sananselitysten lisäksi nuorempi Jaakko Rahola jakoi seuraajilleen myös sanontoja ja kaskuja sekä tyrmäili aina mennen tullen vääriä legendoja, kuten vaikkapa väitteen, että Leonardo da Vinci olisi keksinyt hampurilaisen.
Harrastus jatkui yli 70-vuotiaana. Keväällä 2011 hän vieraili muun muassa Jyrki Sukulan tilalla Italiassa ja keväällä 2012 pokkasi Gastro-messuilla kunniamaininnan suomalaisesta ruokakulttuuriteosta.
Yli tuhat kirjaa, 21 hyllymetriä tai kuormalavallinen. Miten sen mittaa. Myös sen mittainen perintö jäi jälkeen.
Suomen Gastronomien Seuran jäsenet ovat luetteloimassa niitä, kunhan kirjastot taas aukeavat koronan jälkeen. Hän testamenttasi ne Haaga Helian opiskelijoille, mutta toive ei toteudu kuin ehkä pieniltä osin. Opiskelijat ja kirjastot eivät kirjoja enää tarvitse.
Mitä loppukirjoille tapahtuu? Tämä askarruttaa myös muita alan kirjallisuutta keränneitä. SGS:n piirissä on puhuttu, että jospa ne pantaisiin jakoon ravintolakoulu Perhon viljelypalstojen syysmyyjäisten yhteydessä. Pääsisivät takaisin hyvään perheeseen.
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
