Kulttuuri: Vuoden valokuvataidekirja 2019 on valittu.
Vuoden valokuvataidekirja 2019 on Johannes Romppasen Lilja.
Viime joulukuussa julkaistu teos kertoo valokuvaaja Johannes Romppasen cp-vammaisesta tyttärestä Liljasta, ja hänen kanssaan vietetystä neljästä ensimmäisestä vuodesta.
Kirja näyttää arjen kompleksisuuden, on sairaalakäyntejä ja väsymystä, mutta myös iloa ja naurua – Romppasen perheen tavallista arkea.
Vuoden 2019 palkinnosta päätti kuvataiteilija–valokuvaaja Ulla Jokisalo.
– Lilja on monikerroksinen ja tarkkaan ajateltu teoskokonaisuus. Kirjan syvin vaikuttavuus ja koskettavuus on sen äärimmäisessä henkilökohtaisuudessa ja valokuvien inhimillisessä lämmössä, hän perustelee.
Lilja on vahva henkilökohtainen puheenvuoro ja yhteiskunnallinen kannanotto jokaisen lapsen oikeudesta tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on.
Monikerroksinen ja tarkkaan ajateltu teoskokonaisuus.
Kilpailun finaaliin ylsi myös helsinkiläisvalokuvaajien Saara Salmen ja Marco Melanderin teos Atelieri O. Haapala ja sen ihmeellinen maailma –The Fantastic World of Atelieri O. Haapala.
Salmi ja Melander kuvasivat 2008–2016 uusviktoriaanisia valokuvia, mukana oli niin satunnaisia ohikulkijoita yleisötapahtumista kuin ajan varanneita.
– Projektimme syntyi kiinnostuksestamme dokumentoida teemabileisiin pukeutuneita juhlijoita. Kun 2008 aloitimme, elettiin jonkinlaista burleskin, vaihtoehtosirkuksen, pin-upin ja vintage-harrastuksen kultaista aamuhämärää. Olin tuolloin töissä Museoviraston kuva-arkistossa ja inspiroiduin siellä digitoimistani 1800–1900-lukujen vaihteen muotokuvista, Salmi taustoittaa.
– Kun sitten Kaapelilla järjestettiin steampunk-teemainen tapahtuma, yhdistimme nämä kaksi asiaa. Loimme viktoriaaniseen aikaan sijoittuvan kiertävän valokuvaamon ja kehitimme itsellemme siihen fiktiiviset roolihahmot.
Salmesta tuli rouva O. Haapala, kuvaamon omistaja ja Melanderista hänen assistenttinsa, herra Schweinstein.
– Yhden viikonlopun tempaus jäi kuitenkin päälle, kun meitä pyydettiin uusiin tapahtumiin. Kuvasimme yleisöä seuraavat kahdeksan vuotta niin Suomessa kuin ulkomailla, museoiden teemapäivillä, burleskifestivaaleilla, halloween-juhlissa, vintage-tapahtumissa, historiallisissa tanssiaisissa, ja omien näyttelyidemme avajaisissa, Salmi muistelee.
Suuri osa kirjaan päätyneistä kuvista on kuvattu Helsingissä.
Idea oli dokumentoida ihmisiä sellaisina kuin he olivat ja samalla luoda osallistuva performanssi.
Yleisötapahtumissa kuka tahansa oli tervetullut kuvaan ja kuvauksia markkinointiin myös verkossa.
– Joihinkin studiokuviin haimme malleja, mutta yleensä ihmiset itse löysivät kuviimme, kertoo Aalto-yliopistossa visuaalista kulttuuria ja nykytaidetta opiskeleva Salmi.
Lopulta taideprojekti ja fiktiivinen muotokuvastudio alkoivat muuttua oikeaksi kuvausstudioksi, kun ihmiset halusivat perhepotretteja ja hääkuvia vanhan ajan tyylillä.
– Studiokuviin ihmiset tulivat joko omissa vaatteissaan, tai vuokrasivat asut ja kävivät kampaajalla. Yleisötapahtumissa meillä oli joskus laina-asuja mukana, jotta jokaisella olisi mahdollisuus osallistua. Perimmäinen ajatuksemme kuitenkin oli kuvata ihmisiä niissä asuissa, joihin he olivat tapahtumaa varten pukeutuneet.
Valokuvataiteilijoiden liitto ja Suomen valokuvataiteen museo myöntämän Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon päämääränä on kannustaa korkeatasoisten valokuvataidekirjojen tekemiseen sekä herättää yleistä kiinnostusta niitä kohtaan. Lisätietoa löytyy osoitteesta photobookaward.fi/.
Lilja-kirjaan ja kilpailun finalisteihin voi tutustua heinäkuussa Valokuvagalleria Hippolyten (Yrjönkatu 8–10) näyttelyssä: 883 sivua – Vuoden valokuvataidekirja -palkinto 2019.