Aikanaan kesäherkusta taisteltiin – nykytila harmittaa töölöläisyrittäjää: "Suuri osa sillistä menee rehuksi tai kalaöljyksi"

Yrittäjyys: Silli ei hellittänyt töölöläisestä yrittäjästä.

Toimitusjohtaja toimittaa tarvittaessa myös itsekin silliä. Matti Ruuska, 71, keikalla Etelä-Helsingissä viime viikolla. Sakari Nupponen
Sakari Nupponen

Sakari Nupponen

Aito Tölikan kundi Matti Ruuska, 71, tietää kaiken sillistä. Hän omistaa perheineen Suomen ainoan sillitehtaan, joka sijaitsee tätä nykyä Uudessakaupungissa.silli

Silli on sukuvika. Isoisä Olli Ruuska oli sekatavarakauppiaana Museokatu 44:ssä ja Neljäs linja 28:ssa.

– Faija Paavo oli töissä hänen liikkeissään – kunnes sai Rymättylän Säilykkeen edustuksen Uudellemaalle. Se oli joskus 1955–56.

Nyt on sillin aika – uusi peruna ja silli jäivät helsinkiläisravintoloissa parsasesongin jalkoihin

Ruuskat asuivat Runeberginkadun ja Mannerheimintien risteyksessä – entisessä Carelia-apteekin talossa. Siitä oli lyhyt matka uuteen firmaan ja sen varastoille, jotka toimivat Töölönkadun ja Dunckerinkadun risteyksessä. Sillin lisäksi sen kautta kulkivat syksyisin Rymättylän kurkut.

– Ravintola Mottiin vietiin ja siellähän työskentelivät Urkin (presidentti Urho Kekkosen) hovikokit.

– Sain ajokortin 1967. Kun lähdin liikkeelle juuri Islannista saapuneen sillin kanssa, Töölöntorin kauppiaat taistelivat siitä, kuka pääsee ensimmäisenä kiinnittämään ikkunaansa kyltin: Uutta sillä!

– Uusi silli oli uutinen lehdissä ja radiossa. Samaan aikaan nostettiin uudet perunat, hän kuvaa yhteensattumaa, josta tuli suomalaisen ruokakulttuurin kulmakiviä.

Juuret ovat syvällä, jos siihen lisää vielä tillin ja kesävoin, joka maistui parahultaiselle lehmien päästyä laitumille.

Oltuaan töissä isänsä liikkeessä hän perusti 1977 kahden kaverin kanssa Bauckman Oy:n, jonka kuluttajat tuntevat BOY-tuotemerkistä. Ensimmäiset kaupat tehtiin kuitenkin Tenon lohella Tammiston K-kauppias Tapio Akkaselle.

10–20 kiloa, mutta arvokasta. Tuohon aikaan lohi ei ollut merten jauheliha tai hampparinväärä.

Lohi maksoi 150 markkaa kilo ja silli 15 markkaa. Nyt suhteet ovat toisinpäin. Ruuskaa harmittaa:

– Suuri osa sillistä menee rehuksi kaloille, kissoille ja koirille tai kalaöljyksi.

BOY:n hän myi islantilaisille 2005, mutta jäi töihin vielä moneksi vuodeksi konsultiksi ja jopa vt. toimitusjohtajaksi. Kun Islannin talouskriisi 2008 ajoi firman sikäläisen roskapankin syliin, hän ajatteli ostavansa sen takaisin. 2011 se tulikin myyntiin, mutta jättiyhtiö Orkla löi sellaisen tarjouksen, ettei sen kanssa ollut kilpailemista.

– Ajattelin, että siinä se oli minun silliurani.

Eläkkeellekö?

– Roseviinin pyörittely Välimeren rannalla Ranskassa ei ollut minun juttuni.

Ensin oli jotain pienempää bisnestä, kunnes hän kuuli Turun torilla, että Kaarinassa toimiva Scanfood on myynnissä.

Kaupat tehtiin 16. syyskuuta 2015. Hän palasi yrittäjäksi kymmenen vuoden ja yhden päivän jälkeen.

Pöytälaatikosta hän kaivoi historiallisen nimen Suomen Sillikonttori ja rekisteröi sen.

– Hieno nimi, kun kaikki ovat nykyään jotain ”foodeja”.

Jossain vaiheessa Orkla hallitsi Suomen markkinoita lähes yksin, kunnes kaupan keskusliikkeet alkoivat tuoda tuotteita eri maista.

– Vaikka monissa muissakin maissa on hienoa sillikulttuuria, olin kyllästynyt niihin sikin sokin purkitettuihin tuotteisiin, joissa vain hinta ratkaisi.

Viimeinen ponnin oli se, kun Orkla siirsi 70 vuotta vanhojen Ahti- ja Vesta-sillien valmistuksen Puolaan. Jotain piti tehdä.

Sillikonttori sopi Jalostajan tynnyrikypsytettyjen sillien valmistuksesta, joka palasi näin Virosta Suomeen, ja aloitti vuosi sitten omien etikkamarinoitujen artesaanisillien valmistuksen. Seuraava iso projekti käynnistyy kotimaisen – ei muualta pyydetyn – silakan tuotekehityksessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.