Vain vähän rautalankaa, oksasakset ja pihtejä – porvoolaistaiteilija synnyttää uskomatonta risutaidetta

Alkumetsä-teoksen keskellä oleva lintuhirviö symboloi metsän salaisuuksia. Tarja Heikkilä

Laura Heino

Porvoolainen taidekäsityöläinen Tarja Heikkilä sai kutsun Metsästä käsin -näyttelyyn. Näyttely on esillä Suomen käsityön museossa Jyväskylässä 30.8. asti sekä syksyllä Helsingissä CraftCornerissa 4.-29.9. ja Lahdessa Pro Puu -galleriassa 3.-30.10.

Suomen käsityön museon ja Taitoliiton toteuttamassa muotoilijoiden yhteisnäyttelyssä tulkitaan suomalaisten metsäsuhdetta, puuta materiaalina ja metsää tilana – käsityön näkökulmaa unohtamatta.

Näyttelyssä viisi eri alojen taitajaa herättää henkiin suomalaisen metsän valonheijastuksia, vuodenaikojan vaihteluita, metsänpohjan kasveja, näreikön tiheyttä ja metsäkokemuksen muuttumista pelottavasta meditatiiviseksi.

Vuoden käsityötekniikaksi valittu vuoleminen näkyy tekijöiden luomissa rajatun kokoisissa installaatioissa, jotka liittyvät heidän metsäsuhteeseensa.

Teoksissa otetaan kantaa myös luonnon tasapainon herkkyyteen ja ihmisen vaikutukseen luonnossa.

Heikkilän näyttelyteos on nimeltään Alkumetsä. Se on koivusta, männystä, kuusesta, katajasta, rautalangasta ja mustasta keittomaalista tehty installaatio.

– Lähtökohtana on muisto lapsuuteni kodin lähellä Lapinjärvellä sijainneesta kuusimetsästä suuren peltoaukion keskellä. Vaikka se oli vain hehtaarin kokoinen, se oli niin pelottava, etten uskaltanut sinne yksin. Nyt lapsuuteni metsä on kaadettu, jäljellä on vain kannot.

Heikkilä on yllättynyt siitä, että lapsuuden pelottava kuusikko on hänelle aikuisena mieluisin metsätyyppi.

– Luonnossa kulkeminen antaa minulle innoitusta työhöni. Puut, kannot, valon heijastukset ja erilaiset varjot ja jopa vaatimattomat risut tuovat vahvoja esteettisiä kokemuksia.

Heikkilä on valinnut koivurisun materiaalikseen, koska se on sanamukaisesti lähimateriaali. Taiteilija asuu maaseudulla metsän keskellä ja naapurit vinkkaavat aina koivuja kaataessaan.

– Minua viehättää, että risujen sitomiseen muotoonsa tarvitaan vain vähän rautalankaa ja avuksi oksasakset sekä muutamat pihdit.

Käsillä tekeminen on ollut aina osa Heikkilän identiteettiä. Vuosien varrella arkiset risut ovat muuttuneet porvoolaistaiteilijan töissä arvokkaaksi raaka-aineeksi.

– Sitä missä kulkee käsityön ja taidekäsityön raja on välillä vaikea määritellä, Heikkilä kertoo.

Alkumetsä on yhdistelmä muistoja, kädentaitoja ja risun ominaisluonnetta. Normaalin pituisina työpäivinä laskettuna teoksen tekemiseen kului pari kuukautta.

– Työskentelytapani koivurisun kanssa on hidas, koska lopullinen muoto syntyy prosessin aikana. Se on sadunomainen versio lapsuuteni metsästä. Korkean kuusikon keskellä on outo lintuhirviö, joka symbolisoi metsään liittyviä todellisia ja kuvitteellisia vaaroja, salaisuuksia. Teoksen alaosaa kiertävä Timo Rytkösen runo kutsuu pohtimaan suhdettamme metsään.

Heikkilä nauttii prosessiin heittäytymisestä ja intuitioon luottamisesta.

– Teos syntyy aina yhteistyössä materiaalin kanssa, sillä on oma tahtonsa.

Metsiä hän ei enää pelkää.

– Rakastan metsiä. Kovin syvälle en kuitenkaan uskalla yksin, kyse on lähinnä suunnistustaidon puuttumisesta. Asun Ilolassa metsän keskellä. Yllätyn aina uudelleen, millaisia elämyksiä omat lähimetsätkin tarjoavat.

Heikkilän teoksiin, työtapoihin, tuotantoon ja Alkumetsän työprosessiin voi tutustua myös täältä täältä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.