Ihmiset ja eläimet elävät tiiviisti rinnakkain kaupungeissa, jolloin yhteenottoja voi tulla paljon. Etenkin keväällä ja alkukesästä, kun linnut toimittavat pesäpuuhiaan, konflikteja syntyy. Oman käden kautta hanhia tai muita rauhoitettuja eläimiä, kuten vaikkapa rantakäärmeitä, ei saisi kuitenkaan hävittää.
Kaupunginvaltuutettu Otto Meri ajaa valtuustossa aloitettaan valkoposkihanhien hätistelystä.
– Kaupunkilaisten kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Valitettavasti ikäviä ylilyöntejä on jo nähty. Enemmistö kaupunginvaltuutetuista ja monet helsinkiläiset tiedostavat tilanteen vakavuuden, mutta mitään ei voida tehdä, Meri kirjoittaa blogissaan.
Helsingin kaupunkiympäristö saa valituksia nurmelle ulostavista valkoposkihanhista esimerkiksi Kaivopuistosta, Arabianrannasta, Töölönlahdelta ja Marjaniemestä. Lisäksi vilkkaissa saarissa, kuten Korkeasaaressa ja Harakassa syntyy konflikteja. Hanhiraivoa näkee useimmin puistoissa pyöräteillä tai nurmella.
– Myös Lonnassa on tiheä kanta, mutta siellä tullaan ravintoloitsijan mukaan hyvin toimeen, ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen Helsingin kaupunkiympäristöstä kertoo.
– Mielestäni valkoposkihanhi voi olla tapaturmariski pesänsä luona. Jotkin koiraat puolustavat sitä kovin innokkaasti.
Esimerkiksi Korkeasaaressa alettiin eristää hanhien alueita ihmisiltä (HU 6.6.). Myös Harakan saarella on otettu siirrettäviä aitoja käyttöön, jos hanhi rakentaa pesänsä ihmisten kulkureitin läheisyyteen.
Hanhipariskunnan työnjakoon kuuluu, että naaras hautoo munia ja koiras vahtii pesää. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Antti Halkka kertoo, että koiras ottaa tehtävänsä hyvin vakavasti.
– Ne ovat äkäisiä ja sähisevät, näyttävät nokkaansa, saattavat lennähtää ja iskeä nokallaan. Ei ne vaarallisia kuitenkaan ole, painavat vain neljänneskymmenesosan siitä, mitä ihminen, Halkka muistuttaa.
Halkka kertoo Lauttasaaressa sattuneesta tapauksesta toukokuun lopulla, jossa veneilijä oli tuhonnut valkoposkihanhen pesiä.
– On myös tilanteita, jossa koiran kanssa on häiritty valkoposkihanhia, jotka ruokailevat. Pesiäkin tuhotaan ja hanhia on tapettukin, hän sanoo.
Jos valkoposkihanhen pesälle tahtoo tehdä jotakin, Varsinais-Suomen ely-keskukselta pitää anoa siihen lupa. Suuri enemmistö selkärankaisista eläimistä kaloja lukuun ottamatta ovat ympäri vuoden rauhoitettuja, ja vielä useammat lisääntymisaikana.
– Ihmiset ovat periaatteessa tietoisia rauhoituksista, mutta jotkut katsovat, että voivat käyttää oman käden oikeutta, Halkka sanoo.
Sakon lisäksi voi joutua maksamaan valtiolle korvauksena eläimen ”elävän arvon”. Selkälokista maksun suuruus on 757 euroa ja valkoposkihanhesta 336 euroa. Pesän tuhoaminen lasketaan yhden linnun arvon mukaisesti.
Jos on syytä epäillä, että luonnonvarainen eläin on ihmisen tai lemmikin tappama, asiasta on hyvä ilmoittaa poliisille. Etenkin silminnäkijänä poliisille on tärkeää ilmoittaa.
– Tällöin oma turvallisuus on syytä varmistaa ja mennä väliin vain, jos rohkenee. Poliisille voi soittaa myös näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolelta, Raimo Pakarinen neuvoo.
Hänen mukaansa moni kuitenkin pääsee pälkähästä.
– Tämä on paljolti piilorikollisuutta, josta vain osa tulee tietoon. Ollaan kuitenkin paljon sivistytty 1970-luvun ajoista, jolloin saariston lintuyhdyskunnissa käytiin tuhoamassa kaikkien lintujen pesiä.
