Asiakas ihmetteli, että lokki ei lennä kunnolla karkuun, kun sitä jahdataan. Palomestari Jukka Ekholm lukee huvittuneena tietoja eläinpelastustehtävistä ja -pyynnöistä. Lokkitarinalla on onnellinen loppu; lintu nimittäin lähti lentoon. Vaivaamaan jäi vain kysymys, miksi lokkia piti jahdata.
Lintu puussa, eläin tuijottaa, harmaa joutsen ja mahtailevat metsot. Eläinten luontainenkin käyttäytyminen kummeksuttaa kansalaisia niin, että niistä soitetaan hälytyskeskukseen. Onpa hälytetty myös pelastamaan pesukarhu, vaikka niitä ei Suomen luonnossa eläkään.
Tuijottava eläin ei vielä välttämättä anna aihetta toimenpiteisiin, mutta Ekholm kertoo, että usein soiton perusteella lähdetään liikkeelle. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on Lohjan alueella vuosittain kolmisenkymmentä eläimen pelastustehtävää
– Pelastuslain mukaan meidän on turvattava ihmiset, eläimet ja omaisuus. Tosin aina ei tiedä, kumpi pelastetaan, eläin vai ihminen, Ekholm naurahtaa ja viittaa usein kesällä tuleviin hälytyksiin siitä, että käärme luikerteli taloon. Hän kertoo myös tapauksesta, jossa palokunta ei löytänyt talon sisälle luikerrellutta käärmettä.
Sen sijaan on löytänyt lukuisia terraariosta karanneita lemmikkikäärmeitä patterin välistä ja se jo turhauttaa jonkin verran.
– Jos sama asia toistuu useamman kerran, sitä miettii, että eikö omistaja mitenkään voisi itse varautua siihen, että lemmikkikäärme hakeutuu lämpimään paikkaan patterin väliin, Ekholm sanoo.
Usein niillä ei ole mitään hätää.
Jukka Ekholm
Maallikolle herää myös kysymys, eikö kansalainen itse voi hävittää käärmettä talostaan.
– Jos sitä ei itse saa pois, me tulemme apuun ja käärme palautetaan luontoon.
Legendaarisin eläinten pelastustehtävä lienee kissa puussa. Ekholm kertoo, että niistä hätäkeskukseen tulleet puhelut ohjataan päivystävälle palomestarille, joka ensin selvittää tilanteen, kuten muun muassa sen, kauanko kissa on ollut puussa.
– Kissa on kiireellisyysluokituksessa kategoriassa D, kun A on kiireellisin. Ja jos joku muu tehtävä tulee, se hoidetaan ensin, Ekholm sanoo ja kertoo, että useammankin kerran kissan pelastaminen on jouduttu keskeyttämään toisen tehtävän takia – mutta on niitä kissoja myös saatu alas puista.
Josko kansalaiset ovat toisinaan ymmärtämättömiä eläinten käyttäytymisestä, ovat he myös ajattelemattomia.
– Kun menimme pelastamaan kissaa puusta, siellä oli naapurin isäntä koiransa kanssa puun alla seuraamassa tilannetta. Eipä uskaltanut kissa tulla alas, Ekholm hymähtää.
Jäiden tultua pelastuslaitosta työllistävät soitot jäihin juuttuneista joutsenista. Useinkaan niillä ei ole mitään hätää, vaan lentävät pois viimeistään paloauton kurvatessa paikalle.
– Toivoisinkin, että ihmiset hetken seuraisivat tilannetta, huoli voisi ratketa jo sillä, eikä meitä tarvittaisi paikalla, Ekholm sanoo.
Samoin hän peräänkuuluttaa kansalaisten omatoimisuutta.
– On äärettömän helppoa ulkoistaa ongelmat, ja soittaa meille sen sijaan, että toimitaan itse, kuten, että häädettäisiin lintupesue pois vilkkaalta tieltä.
Palataan vielä siihen harmaaseen joutseneen. Huolestunut kansalainen soitti keväällä pelastuslaitokselle nähneensä öljyn peittämän joutsenen. Paikalle rientäneet palomiehet totesivat linnun olevan ruma ankanpoikanen, eli nuori joutsen.