Kesä: Suvitaivaalta helottava aurinko on ihana, mutta petollinen kaveri.
Kesäinen auringonpaahde on toisille paratiisi – ja toisille helvetti.
Töölöläiselle Juho Juutilaiselle, 50, taivaalta helottava aurinko oli vähällä koitua sananmukaisesti hengenmenoksi. Lapsena saatu liiallinen auringonvalo kostautui vuosikymmeniä myöhemmin vaikeana melanoomana.
Kuolema oli vain muutaman kuukauden päässä.
– Paloin lapsena monta kertaa kesässä todella pahasti auringossa, mutta silloin sitä pidettiin aivan ”normaalina”. Ei sitä koskaan ihmetelty eikä kauhisteltu. Syöpävaarasta ei kukaan varoitellut, Juutilainen kertoo.
Kova auringonvalo vaati kuitenkin veronsa. Vuonna 2004 Juutilainen huomasi ihossaan tumman, röpöreunaisen luomen, jonka näyttämistä lääkärille hän viivytteli.
– Kävin vihdoin rutiiniluonteisesti näyttämässä sitä luomea lääkärille, mutta tulos oli jotain aivan muuta kuin olin luullut, Juutilainen muistelee.
En ollut uskoa, että minun kohdalleni osuu ihosyöpä.
– Kun sain diagnoosiksi melanooman, olin aivan shokissa. En millään ollut uskoa sitä, että juuri minun kohdalleni osuu ihosyöpä.
Juutilainen oli yksi 1 500 vuosittain melanoomaan sairastuvasta suomalaisesta. Ihosyövät yleistyivät selkeästi 1970-luvun jälkeen, jolloin etelänmatkat alkoivat yleistyä ja kansa rusketti itseään tarmokkaasti.
Melanooma ei ole vain iäkkäiden sairaus, vaan se osuu yhä useammin myös nuorten sukupolvien riesaksi.
Ihosyöpä leikattiin ja Juutilainen ajatteli ongelman olevan poissa. Viisi vuotta operaation jälkeen hänet todettiin taas terveeksi. Elämä tuntui hymyilevän.
– Minulle alkoi kuitenkin tulla ihon alle omituisia, herneen kokoisia patteja. Ne eivät olleet kivuliaita, mutta ne muljahtelivat siihen malliin, että ajattelin käydä näyttämässä niitä lääkärille, Juutilainen kertoo.
Yli kaksisataa ihonalaista pattia osoittautuivat vaikeaksi ihosyöväksi. Maksaan oli jo kertynyt etäpesäkkeitä.
Taistelu sairautta vastaan kesti kolme pitkää vuotta.
Pahimmassa vaiheessa lääkäri antoi Juutilaiselle elinaikaa enää muutamia kuukausia.
– Aloin jo valmistella omaa kuolemaani, miettiä hautajaisjärjestelyitä ja jättää hyvästejä omaisilleni.
Apu tuli kuitenkin yllättävältä taholta. Syöpälääkäri kertoi uudesta, käänteentekevästä Nivolumabista, joka on immunoterapeuttinen täsmälääke.
– Se oli minun pelastukseni. Jo kahden viikon jälkeen hoitojen aloittamisesta patit alkoivat kutistua. Ja kun oli mennyt muutava kuukausi, lääkäri ilmoitti, että hoidolla on selvä teho. Viisi vuotta sitten minut todettiin kokonaan terveeksi ihosyövästä, Juutilainen kertoo.
Kuolema hipaisi Juutilaista läheltä: jos uuden lääkkeen käyttöönotto olisi viivästynyt vain muutamienkin viikkojen ajan, Juutilainen ei todennäköisesti olisi enää tarinaansa kertomassa.
Hän osaa neuvoa, miten muut suomalaiset voivat välttää saman syövän, johon niin moni sairastuu.
– Suojatkaa ihmeessä itsenne auringonpaahteelta. Pitäkää pitkähihaisia paitoja ja leveälierisiä hattuja.
– Hyvä keino on myös laittaa kovan suojakertoimen aurinkovoidetta. Tuon taivaankappaleen kanssa ei ole leikkimistä, Juutilainen muistuttaa.