Tilkan sotilassairaalan "pyhä paikka" jyrättiin maan tasalle – "Alkujaan miehillä ei ollut tänne mitään asiaa"
2
Ari-Pekka Aartolahti ja Raimo Loikkanen Tilkan asuntolan muistojen raunioilla. Purkamatta on vielä sähkömies Terho Kahelinin kämppä. Sakari Nupponen
Katso isompi kuvaTilkan sotilassairaalan etupuolella oli nk. Vanha Tilkka, joka toimi pitkään henkilökunnan asuntolana. Helsingin kaupunginmuseo/Kari Hakli 1980
Asuntola: Tilkan rakennus on jo maan tasalla. Aikaisintaan elokuussa alkaa kallion poraaminen ja räjäyttely.
Muun muassa tällaisista huokailuista on täyttynyt Tilkan sotilassairaalan julkinen Facebook-ryhmä nyt, kun entinen sairaanhoitajien asuntola on häviämässä viimeistä tiilenmurua myöten.
Vuonna 1952 valmistunut asuntola puretaan uuden asuintalon tieltä. Skanska rakentaa tontille 42 uutta kotia kooltaan 27–123 neliötä.
Mannerheimintie 162:lla on värikäs historia. Sitä kokoontuivat Helsingin Uutisten pyynnöstä muistelemaan vanhat tilkkalaiset Raimo ”Källä” Loikkanen ja Ari-Pekka ”AP” Aartolahti.
Källä työskenteli Tilkassa vuodesta 1972 – viimeksi turvallisuusvalvojana. Hän on myös asunut asuntolassa. AP kertoo olleensa pillerinpyörittäjä sotilasapteekissa – tekemässä muun muassa armeijan kuuluisaa yleislääkettä Pectoralista.
– Yhdeksän ja puoli neliötä lavuaarin alunen mukaan laskettuna, Aartolahti kuvaa pienimpiä asuntoja.
”10 neliön koppi. Vuokra 200 markkaa vuonna 1988. Lyhyt matka töihin”, muistelee yksi Facebook-ryhmän jäsenistä.
Jossain vaiheessa asuntoja yhdistettiin, Källä ja AP huomauttavat. Silloin niihin tuli oma vessa ja keittiönurkkaus.
– Asuntola oli alkujaan pyhä paikka. Miehillä ei ollut sinne mitään asiaa. Joka kerroksessa asui hissin vieressä joku yli- tai osastonhoitaja kyttäämässä, ketä tulee.
– Ylimpänä asuivat sairaanhoitajat ja heidän alapuolellaan apuhoitajat. Alimpana olivat lantunraastajat, AP sanoo tarkoittaen keittiöväkeä.
Källä muistuttaa, että sairaala oli osin omavarainen. Pihalla oli peruna- ja kasvimaa sekä omenapuita, joista korjattiin satoa. Pienistä päärynöistä ja happamista kirsikoista ei niinkään piitattu.
Kumpikin toimi talossa huoltotehtävissä. Källä muistelee talvia, jolloin taloa piti lämmittää yötä myöten haloilla. Auta armias, jos lämmittäjä nukkui vuorossaan pommiiin.
– Aluksi käytettiin koksia – myös sairaalan puolella, jossa oli oma höyryvoimala, tietää kertoa AP, jonka isä tuli lämmittäjäksi Tilkkaan heti sodan jälkeen.
Tehtäviin kuului mittarinlukua ja joskus miellyttäviä toimeksiantoja, kun käytävän päässä olleet suihkuhuoneen ovet tuppasivat loksahtamaan lukkoon tuulella. Kylpytakkiin kietoutuneet naiset tulivat etsimään huoltomiestä ravintola Kuusihokista tai White Ladystä. Siinä sitten otettiin ehkä yhdet.
Meno alkoi villiintyä vasta, kun taloon pääsi myös miehiä: aluksi lantunraastajien pohjakerrokseen ja varusmieslääkäreitä toiseen kerrokseen.
Tilkan verran tarinoita -kirja (SKS 2008) kertoo nuorten lääkärien biletyksestä henkilökunnan kesäjuhlissa. Kuvien perusteella oli nautittu muutakin kuin Pectoralista.
Puolustusvoimien henkilökunnan käyttöön päätynyt talo toimi viimeiset vuotensa keikkamiesten käytössä. Pariin sataan euroon kivunneet vuokrat tällä paikalla Helsinkiä eivät päätä pakottaneet.
Kruunuasunnot irtisanoi kaikki vuokralaiset kaksi vuotta sitten. Talon purkaminen alkoi huhtikuussa. Viime viikonloppuna oli jäljellä enää sähkömies Terho Kahelinin nurkka-asunto.
2
