Helsingin kotihoidossa työskentelevän Teresan, 16, huomio kumoaa vanhuksiin liittyvän myytin – Elsa, 96, ilahtui silminnähden

Työvoimapulasta kärsinyt Helsingin kotihoito on saanut palkattua tänä vuonna aiempaa paremmin työntekijöitä. Tilanne on helpottunut kesän aikana, eikä syksylläkään ole näkyvissä suurempia ongelmia.

– Tyhjiä vakansseja on vähemmän kuin viime kesänä. Tilanne on mennyt parempaan suuntaan muissakin kotihoityksiköissä, sanoo Helsingin keskisen alueen kotihoitopäällikkö Seija Polvi.

Koronapandemia aiheutti keväällä lähihoitajien poissaoloja.

Työ oli raskasta paitsi fyysisesti, myös henkisesti.

– Oman terveyden tarkkailu on ollut psyykkisesti raskasta. Työntekijät joutuivat miettimään pienimmästäkin oireesta, onko se koronaa ja jäämään töistä pois varmuuden vuoksi. Toukokuusta lähtien tilanne on helpottunut, sanoo lähihoitaja Rauli Laitinen.

Kesän helteet ovat aina vanhemmalle väelle tukalaa aikaa.

Aina kotihoidossa on parannettavaa, mutta hoitomuotona olen tähän hyvin tyytyväinen.

Heinäkuussa lämpötilat ovat kuitenkin olleet alkukesän kuumuuden jälkeen lempeämmät.

– Kesäkuun hellejakso oli kuitenkin raskas myös suu-nenäsuojusta käyttäneille työntekijöille, Laitinen kertoo.

Kotihoidon kesänuorena työskentelevä espoolainen Teresa Kalliomäki, 16, sanoo, että korona ei ole juuri näkynyt kotona olevien vanhusten arjessa. Muutama asiakas on harmitellut esimerkiksi Kinaporin päivätoiminnan taukoa, mutta muuten harva haluaa edes puhua aiheesta.

– Kun ihmiset ovat kokeneet sodan, niin korona ei hetkauta. Suurin osa suhtautuu asiaan leppoisasti, Kalliomäki kertoo.

Kalliomäki ulkoili viime keskiviikkona Hermannissa asuvan Elsa Aaltosen, 96 kanssa. Hänkin sivuuttaa aiheen nopeasti yhdellä kommentilla.

– Hoitajien puhetta on ollut vaikeampi ymmärtää, kun suun edessä on suoja, Aaltonen sanoo.

Pyörätuolissa istunut Aaltonen oli silminnähden ilahtunut, kun hän pääsi kotipihalleen Kalliomäen seurassa.

– Haluaisin tuonne aurinkoon ja lämpimään kohtaan, Aaltonen osoitti kohti pihan suihkulähdettä.

Aaltonen ja Kalliomäki juttelivat muun muassa Hermannin alueen historiasta ja pihalla kasvavista marjoista ja kukista.

Kotihoito käy Aaltosen kodissa kahdesti päivässä.

– Ainahan kotihoidossa on parannettavaa, mutta hoitomuotona olen tähän hyvin tyytyväinen.

Lukion ensi syksynä aloittava Kalliomäki tekee kuuden tunnin työpäiviä. Sinä aikana hän käy pitämässä seuraa kolmelle vanhukselle Vallilan alueella.

Työhön kuuluu joko yhteistä ulkoilua tai kaupassa käyntiä. Kuukauden työstä hän saa noin 800 euroa palkkaa. Kalliomäki sanoo kiinnittäneensä huomiota vanhusten lisääntyneeseen yksinäisyyteen.

– Minut yllätti, kuinka yksinäisiä he ovat. He tuovat asian esille itse. Vanhukset pyytävät seuraa. Heillä on paljon juteltavaa.  Koen työni hyvin merkitykselliseksi. Annan työssäni vanhuksille omaa aikaani.

Teresa Kalliomäki kumoaa myytin, että suomalaisten ja etenkin vanhusten olisi vaikea ottaa apua vastaan.

– Se on ehkä suomalainen tapa, mutta tapaamani vanhukset eivät pelkää pyytää apua. He ovat hyvin kiitollisia saamastaan avusta. Vanhukset ovat myös hyvin tarmokkaita ja omatoimisia.

Kalliomäki uskoo, että positiivisella asenteella ja iloisella mielellä on ollut suuri vaikutus työssä pärjäämiseen.

– Iloinen mieli tarttuu. Se on ollut yksi kesän oivalluksista.

Kuukauden pestin aikana Kalliomäki on päässyt seuraamaan lähihoitajien työtä. Hän sanoo huomanneensa, ettei nopeiden asiakaskäyntien aikana lähihoitajilla jää välttämättä paljon aikaa ylimääräiseen rupatteluun. Kelloakin on vahdattava tarkasti.

– Lähihoitajien työn raskaudesta on puhuttu paljon. Mutta ei sitä ymmärrä, ennen kuin sen näkee läheltä.