Kerava oli maalaiskuntien Tuusulan ja Kangasalan jälkeen ensimmäinen kaupunki asuntomessujen isäntänä. Pinta-alaltaan pieni kaupunki ei voinut tarjota suuria puutarhatontteja, ja messujen yhtenä ideana oli osoittaa, että kaupungissa omakotitalon tontiksi riittää alle 500, jopa 300 neliömetriä maata.
Kerava eli kasvunsa kiivainta aikaa. Kaupunki sai 1970-luvulla lähes 10 000 uutta asukasta. Heille piti osoittaa, että kotikaupunki ei ole vain Helsingin seudun nukkumalähiö, vaan palveluja tarjoava itsenäinen kaupunki.
Maankäyttöä tehostamalla haluttiin mahdollistaa pientaloasuminen yhä useammalle. Sitä suomalaiset halusivat, mutta silti valtaosa uusista asunnoista valmistui kerrostaloihin.
Ja rahaakin piti ajatella. Messualueen hintataso ei saanut nousta pilviin. Se varmistettiin rakentajille asetetuilla tiukoilla ohjeilla. Ilman tonttikustannuksia asuntojen neliöhinnat olivat alimmillaan tuhannen markan tuntumassa.
Messualueen asunnot ryhmiteltiin neljän asuntopuiston ympärille. Jussilan piha, Jäspilän piha, Nissilän piha ja Jaakkolan piha olivat vanhojen keravalaisten tilojen nimiä.
Jaakkolan pihan aluetta kiersivät Keravan omana suunnittelutyönä syntyneet talotyypit, joiden toteuttajaksi oli tarjouskilpailulla valittu luumäkeläinen Tupa-Tuote Oy. Kilpailussa keskeinen tekijä oli hinta. Keskimääräiseksi velattomaksi neliöhinnaksi tuli 1 160 markkaa.
Tuusulan ja Kangasalan messujen jälkeen tasakatoista oltiin siirtymässä perinteiseen harjakattoon, joissain tapauksissa jopa ylettömän jyrkkään. Rakentajat ottivat kärkkäästi kantaa kilpailijoiden ratkaisuihin.
Jyrkkä harja oli tasakaton puoltajan mielestä muotioikku ja leikkimistä, jolla on tyydytetty näyttely-yleisön erikoisuuden nälkä. Se on teollisen rakentamisen pullonkaula.
Ja harjakattorakentajan vastaus oli: Kyllä harjakatto sopii myös teolliseen tuotantoon.
Nimettömäksi jäänyt messuvieras kommentoi messujen ilmettä: Samanlaisia on totuttu näkemään maantien varressa parakkeina.
Ja kaupunginarkkitehti Heikki Komokallio vastasi: ”Ihmiset eivät osaa nähdä tunnelmaa. Heille on piintynyt arkkitehtoninen utopia, millaiselta linnalta omakotitalon pitää näyttää”.
Pientaloja avattiin myös vuokra-asujille. Nissilän pihan ympärillä oli 28 VVO:n vuokra-asuntoa. Pieni kiista syntyi, kun asukkaat uskoivat myös asunnon lämmityksen sisältyvän vuokraan.
Yllätys oli, kun suoran sähkölämmityksen 300–400 markan laskut nostivat asumisen kustannuksia. Korkealla tasolla soviteltu kiista päättyi kompromissiin, jossa eniten kärsi vuokranantaja VVO.
Keravan messualueen tonttien pientä kokoa täydensivät keskuspihat, jotka vetivät yhteen lapsia ja vanhempia heidän mukanaan. Näin syntyi tarina Keravan messualueen yhteisöllisyydestä.
Se tuli todeksi, kun Jäspilän pihalla varttuneet naapurin pojat Janne Joutsenniemi ja Roope Latvala, ryhtyivät vanhempiensa tukemina tekemään musiikkia.
Sieltä alkoi matka, joka johti maineikkaan Stone-yhtyeen perustamiseen.